Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Isona minusta tulee hullu

Riekaleet riehaantuivat nähdessään taivaan
kaiken sen valon, ja tuuli
tuuli oli iloinen katupoikien Sörkassa
Levitin mattoni sateenvarjoksi ja kompuroin yli kaiteen
matkallani maahan tussahdin antenniin
ja pyykkiteline päästi pikkuhousulinnut leijumaan;
keltaisen kuin päivä
punaisen kuin rakkaus
kolmas tahriintui jo

Mutta mitä sen jälkeen tapahtui ei ole tärkeää.

Tässä kaupungissa
oli kaksituhattaluvun alussa kaksi suuntausta
Hämeentie veisi pohjoiseen
Vasen kulki pimeän viertä
Askelta ottamatta tiesin kartan
olleen väärinpäin jo syntyessäni
Huristelin Onneni Volkkarissa
jäädäkseni Sattuman Mersun kilvettömään kitaan

Niin tai näin, minusta tuli isona hullu.

Kipusisaret lahjoittivat jouluna kangaspuut
jokainen kuderiekale kertoi sadun paremmasta
ja niin oli pian mattoni, laskuvarjoni valmis

Minun viimeinen valoni hiljaisuus
peitteli ennen pimeää
läpikuultavat pikkuhoususiipeväiset
laskivat levolleni seppeleinä

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Mitäs tässä selittelemään.
-Aura Nurmi

Annetut kommentit

Rauhankyyhkyset ja R.I.P. Hui, miten hyvä runo.
Tuosta matosta tulee mieleen, kun Aku rakentaa cola-tölkeistä purjelaivan viedäkseen Iineksen Karibialle: unelmia, vaikka kuinka pieniä ja outojakin. Niin kaunista kuitenkin.
Otsikko on sinällään loistava. Se kertoo minusta(kin). Ihanan absurdi ja samalla lämmintä tekstiä. Vahva tunnelma. Hieno runo. 5.pistettä.
Tässä tapaa jo arkisempia asioita, mutta siksipä juuri todella huikea runo.
Nyt, tässä runossa tapahtuu se riehaantuminen ja irtiotto, jota olen koko ajan odottanut. Runo repäisee itsensä lentoon. Tämä on tosi upea! Runo ei elä tässä muistojen ja pettymysten lamauttamana, sillä on omat, itsenäiset siivet, joilla se porhaltaa ylälmoihin katselemaan näkymiä. Ne ovat hulppeat.
Ai, miten kaunis tuo viimeinen säkeistö. Tuntuu kuin kokoelman ensimmäiset runot olisivat valmistaumista tähän viimeiseen, jonka viimeinen säkeistö puolestaan heijastaa kaiken valonsa kaikkeen edellä olevaan. Näin koko kokoelma valostuu tämän runon voimasta. 5p.
Kiitoksia teille oikein paljon!
Yksilön pimahdusta on harvoin kuvattu yhtä hienosti.
Jo otsikko on viitosen oloinen. Ei siit sit sen enempää.
jumalauta pikkuhousulinnut mahtavaa. Muutenkin, raikkaita kielikuvia ja kohtia jotka inspiroivat. On turha eritellä erinäisiä kohtia jotka toimivat paremmin kuin toiset kun kokonaisuudessaan kaikki toimi. Tämän kokoelman paras. Ja hyvä lopetus. 5p.
tää oli kaikista tasapainoisin ja ehjin kokonaisuus runon nimestä huolimatta, mutta minä olenkin ehdottomasti sitä mieltä että ne jotka eivät ymmärrä olevansa hulluja ovat hulluja
Tämähän minulla jäikin kesken. Aika karua. Tämän luettuani ryhdyin arvioimaan aiempiakin hieman synkemmästä vinkkelistä ja huomasin, että taidatkin olla ovelampi kirjoittaja kuin oletinkaan. Välillä runosi tuntuvat hyvin henkilökohtaisilta, voimakkailta ja rokkaavilta, mutta sitten törmään hienovaraiseen murheeseen ja suruun. Tämäkin runo tuntui aluksi hyvin harmmittomalta ja kepeältä mutta sitten jalkani tapasivat kylmän pohjavirran. Voin vain arvailla kirjoittajan alkuperäisiä tarkoitusperiä (eihän minun tehtäväni tietenkään ole tulkita runoilijaa vaan runoja.) Nämä jättävät kaltaiseni onnettoman lukijan melkoisen hämmennyksen valtaan, ei oikein osaa päättää kuinka vakavasti näihin pitäisi suhtautua. Tässäkin oli leikillisiä sävyjä, kuten "tussahdus" ja pikkuhousulinnut mutta erinomainen lopetus muutti tunnelman aivan toiseksi. Venlaan viitaten sanoisin, että tässä on kokoelman huipennus, mutta kliimaksi ei ole räjähtävä fanfaari torvisoittokuntineen vaan hiljentyminen. Tässäkin runossa huipennus vaikuttaisi osuvan tuohon lauseeseen "Niin tai näin, minusta tuli isona hullu." jonka jälkeen seuraa pehmeä laskeutuminen hiljaisuuteen.

...Mistä olinkaan puhumassa? Ai niin, hyvä runo. Erinomaisen mainio.
Voi kiitos!
Henkilökohtaisuuksiin en mene, vaikka henkilökohtaisuudet painavat jokaisessa runossani aika paljon. Tämän runon henkilö on kuitenkin täydellinen fiktio, mutta hänen päähänsä pääsin yllättävn helposti - onhan meistä kukin ollut hyvin, hyvin surullinen.
Mahtava tunnelma. Parasta kielikuvaosastoa tähän mennessä. Minustakin tuli hullu. 5p.
Rohkea runo, jossa lyötiin taas lukijaa päähän. 5p.
Sietämättömän hyvä. Annoin kaikille lapsosillesi viis, enkä kadu päivääkään.
kourasipa syvältä tämä. 5p.
en tiedä mitä sanoa, upeaa on
Suosikkini, suosikkini, suosikkini.
On säkeitä ja säkeitä. Tällaisten jälkeen tuntuu ettei sittenkään ole häpeällistä tulla isona hulluksi. Erittäin voimaauttavaa lyriikkaa! 5p.
Kiitos Juha. Jos näet tämän, olen saanut juuri kielteisen päätöksen ensimmäiseltä kustantamolta (four to go). :(
En tiedä mihin kustantamoon viittaat. Nihkeyttä on niissäkin joiden puolesta haluaisin puhua. Toivon parasta. Jos voimasi, intosi ja päättäväisyytesi ei kiinnosta kustannusorganisaatioita niin ehkä juuri tämä ajankohta on vain huono. Vuosi tai pari ei ole mitään runouden mittapuulla - ja vuosikymmen kuulostaa julmalta (koko pakka runokustannuksen saralla on mitä todennäköisimmin kovin toisenlainen vuonna 2021). Erityisen julmalta se tuntuu kun ajattelee nuorta runoenergiaa. Mutta vanha raha ja kurttuinen kustannustoimitusosasto ei taida sitä armahtaa. Pelin henki tuntuu olevan se, että täytyy olla sitkeä - ja suoraan sanottuna parasta olisi jos olisi kiinnostava hahmo muutenkin kuin siltä kannalta että kykenee tekemään vaikuttavia runotekstejä.

En usko että kykenen tukkimaan turpaani jos tulee mahdollisuus vaikuttaa siihen että mielestäni lahjakkaan tekijän runot luetaan kustantamossa kunnolla. Väheksymättä sitä ihanaa romantiikkaa jota runokässäreihin liittyy en voi olla puhisematta että ilman sopivia suosituksia niitä tekstejä tuskin edes vilkaistaan.
Puhut asiaa veikkoseni, enkä osaa lisätä tuohon juuri mitään. Nyt olen saanut toisen kieltäytymisen, ja nämä kaksi ensimmäistä olivat niitä kustantamoita, joihin minulla oli näitä salaisia suhteita. Seuraavat ovat kustantamojättejä, joiden suhteen en ole toiveikas. Sinnikkyys palkitaan varmasti ja kannustan kaikkia siihen - jotenkin se sattuu kuitenkin ihan helvetisti, kun ymmärtää lauseen omalla kohdallaan.

Kiitos kaikista lämpimistä ja terävistä sanoistasi. Ne painavat ehkä enemmän, kuin uskotkaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.43 (21 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty