Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kirjoitin kerran runon metsästä

Kirjoitin kerran runon metsästä
ja vein sen luettavaksi ihmiselle, joka tietää näistä asioista

”Mielenkiintoisempaa kuin koko metsä”, hän sanoi,
”olisi kuvata yhtä puuta.”
Ja niinpä minä kirjoitin puusta
ja kysyin hänen mielipidettään

”Tavallista puuta kiinnostavampaa
lienee kirjoittaa sen oksasta”,
hän pohti
joten kirjoitin seuraavaksi sellaisesta

”Entä lehdet, mitä niistä saisit aikaiseksi?”
hän aprikoi
ja repien hiuksiani
sain jotain 'aikaiseksi'

”Mene syvemmälle, älä vain raapaise pintaa”
hän käski seuraavaksi
ja taas minä kirjoitin

kirjoitin kirvoista,
kirjoitin lehtien suonista
kirjoitin soluista ja solukalvoista
solulimasta, soluorganelleista
kloroplasteista ja fotosynteesistä
hapesta ja hiilidioksidista
ilmansaasteista,
kaatopaikoista
tyhjiksi vuotavista akuista ja pattereista

Ja hän luki
hiljaa, miettien
vasta pitkän ajan jälkeen
hän kysyi
”miksi kirjoitit juuri näin?”
enkä minä osannut vastata
ja hän naksautteli suutaan


-Hanna Nelimarkka

Annetut kommentit

Tästä on pakko vain pitää. Muuta en voi. Tässä on jotain samaa vanhojen itä-aasialaisten kansantarinoiden kanssa; sama "vanha viisas ja oppipoika/-tyttö" -asetelma. Viehättävä tarina, joka yrittää opettaakin jotain. Ilmaisuun ehkä tekisin hienoisia muutoksia. Kolmannessa kappaleessa voisi olla yhtenäisyyden kannalta "joten kirjoitin seuraavaksi oksasta." Tuo `aikaiseksi` neljännen kappaleen lopussa on ehkä hivenen liian ivallinen. Tuoltahan se varmasti tuntuu mutta hiuksien repiminen kyllä riittäisi kuvaamaan turhautumista. Kuudennesta kappaleesta pidän kovasti. Metsä kuoriutuu puun kautta yhä vain pienemmäksi ja pienemmäksi aina perusosiinsa asti. Odotin sukelluksen pinnan alle päättyvän jonnekin atomien tasolle mutta eteeni tulikin saasteita ja ympäristöongelmia. Oivallista! Lopetus opettaa minulle ainakin sen, että hyviäkään neuvoja ei pitäisi mennä sokeasti seuraamaan. Niin että minunkin jaaritteluihin tulisi suhtautua kriittisesti. Viimeisestä säkeistöstä vielä sen verran, että pitäisikö "alan" sijaan olla "ajan"? Entäs "miksi kirjoitIT juuri näin?" ? Tällaisia tuli ensimmäisenä mieleeni. Tuosta metsä-teemasta voisi myös yrittää kyhäillä jonkinlaisia tulkintoja mutta sen jätän seuraavalle.
Tuo aikaiseksi-sana hämää minuakin, mutta muuten tämä on mahtava. Pidän :) Sori, en osaa mitään rakentavaa kritiikkiä antaa...
voi hyvänen aika, miten näin se aina vain menee. Suuresta ja ainutlaatuisesta totuudesta pilkotaan kaikki pienemmiksi, kunnes ei ole enää mitään 'kirjoitettavaa'.

olisit vain kirjoittanut itsestäsi, niin ei olisi tarvinnut nähdä niin paljon vaivaa kaiken tuon muun takia =)
se mitä janne sanoi
Pidän alusta, mutta noista yksistä lainausmerkeistä en.
Vuoropuheluajatus on myös mieleinen. Tässä on jotain vanhahtavaa viehätysvoimaa.
Pidin tuosta "aikaiseksi". Tässähän kisälli purkaa patoutumiaan mestaria kohtaan. Mitähän se mestari sanoisi tästä?
Tämä on kyllä hyvin miellyttävä runo kaiken kaikkiaan. Ja totuudenmukainen. 5
Tästä kyllä pitää, aika paljon myös opin tästä. 5p.
Makumestarihuumoria :)
Hiljainen totuushan on, että sellaiseksi pystyy kukavain, joka riittävän röyhkeästi osaa peitellä tietämättömyytensä.
Kuulostaa ihan siltä kuin olisit käynyt Risto Ahtin juttusilla.
Idea on nerokas, ja toteutuskin toimii. Mielenkiintoinen ja hyvä teksti. 4.pistettä.
loistava! sekä idealtaan ja toteutukseltaan. 5p.
Asetelmahan ei ole mikään uusi eikä varmaan toteutuskaan, mutta on tämä silti hyvä ja simppeli runo, joka pysyy melko hyvin kasassa. Kannattaisi ehkä valita noista heittomerkeistä ja johdoksista (hän sanoi, hän pohti) jompikumpi. Tuo hiuksien repiminen ei toimi edes liioitteluna, turhautuminen välittyy muutoinkin. Neljäs ja viides säkeistö olisi helposti tiivistettävissä yhdeksi, jolloin runoa ei rasita enää liika toisto. Otsikoksi riittäisi hyvin R21;Runo metsästäR21;, ellet nyt sitten ole systeemin vuoksi vain toistanut sitä. Lopetus naksautteluineen on mainio. Tulipa samanlainen ajatus mieleen kuin Juhollakin.

Makumestareita täällä on kai kaikki enemmän tai vähemmän. Hämmästyttävää sen sijaan on se, että laajan yleissivistyksen omaava henkilö ei osaa sanoa itse runoista mitään rakentavaa. Kas kun tekstien sisään meneminen vaatii aika paljon kielitajua ja lineaarisuuden ylittävää älykkyyttä. Valitettavasti näitä luontaisia ominaisuuksia ei ole tarjolla edes yliopistolla :)

Jaa, näistä kolmesta mitä lukaisin, tämä lie parhain. Sujuvaa kerrontaa, ja loppu jättää mukavan auki.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty