Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Vanheneva poikamies

Meidän osastollamme kävi töissä eräs mies, joka ei koskaan täysin sopeutunut kuvioihin. Hän oli vähän hidas eikä ymmärtänyt maailman menoa. Asiat, jotka tavallisen ihmisen älyllä olivat helppoja, näyttivät hänestä ristiriitaisilta ja absurdeilta.
     Monesti näin hänen istuvan minuuttitolkulla liikahtamatta: silloin hän varmaan oli jämähtänyt järjestelemään sekavia ajatuksiaan. Se oli välillä jo vähän pelottavaa - ja joku sanoikin, että varmaan juuri tuollaiset tyypit lähettävät kirjepommeja tai harrastavat masturbaatiota.

Ärsyttävintä oli se, että hän suhtautui muihin ihmisiin ylimielisesti. Tai ainakin hänellä oli koko ajan sellainen ilme, ettei mikään riittänyt. Hän odotti aina pahinta, eikä ollut kiitollinen siitä, jos jokin onnistuikin odotettua paremmin.
     Kahvitunnilla hän vain sivusta seurasi muiden puheita – hän kyllä kuunteli, sillä joskus hän nauroi vitseillemme väärässä kohdassa. Hän ei koskaan osallistunut työpaikan yhteisiin retkiin tai pikkujoulujen järjestelyyn.

Työpaikalla oli aina kannustava tunnelma ja kaikki olivat avoimesti läsnä toistensa huolissa. Oli surullista, ettei K. ilmeisesti nähnyt siinä ajassa mitään arvokasta. Ihmiset kyllä aistivat sen, jos heitä ei arvosteta, ja niinpä mekään – parhaista yrityksistämme huolimatta – emme jaksaneet aina olla kärsivällisiä häntä kohtaan.
      Eräät työtoverimme yrittivät piristää häntä käytännön piloilla, mutta tyypillisesti sillä oli vain kauhistuttavat seuraukset. Hän saattoi järjestää valtavia kohtauksia. Eräänkin kerran hän asettui sikiöasentoon toimiston lattialle ja huusi: syöpäläisiä! syöpäläisiä! Emme tienneet tarkoittiko hän itseään vai muita - tai näkikö hän aidosti harhoja vai haastoiko vain riitaa.
      Hän jatkoi huutamista ainakin 20 minuuttia ja rauhoittui vasta, kun johtaja rutisti häntä isällisesti ja vakuutti, että hän oli turvassa. Muutkin kävivät halaamassa ja silittivät hänen tukkaansa. K:lle annettiin usein se viesti, että häntä rakastettiin, mutta aina sen jälkeen hän otti meihin vain entistäkin enemmän etäisyyttä.

Luulen, että hän ei ollut tyytyväinen asemaansa eikä osannut iloita tavallisesta elämästä. Hän vain murjotti ja vetäytyi omiin oloihinsa. Varmaan Frans olisi halunnut olla joku taiteilija tai erityisihminen.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Ja se vuosi taisi olla 1920.
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Taidetaan kuulua Juho samaan kategoriaan, mitä juttuihin tulee. Titenkin vain siinä mielessä, että molemmat ilmeisesti tykkäämme kirjoittaa ihmisistä, jotka ovat hiukan omituisia. Niin kuin tämäkin työtoveri tässä.
Tämä on hauska juttu, kivasti kirjoitettu, joitakin turhia sanoja bongaisin pois. Minusta turhia, ehkä ei sinusta. Esimerkkinä sana "ajassa". Toi on söpö kohta, kun johtaja rutistaa päähenkilöä, jonka ominaisuudet ovat turhankin tuttuja. Siinä mielessä, että hän voisi olla vaikka minä. :) Samanlainen haahuilija, hermoheikko, yhteisiin juttuihin osallistumisessa onneton. Tuota loppua vielä harkitsisin, kaksi viimeistä riviä voisi olla parempiakin. Kyllä sinä osaat (paremmin kuin minä). 4p.
titenkin, aah! voi että vihaan virheitä,grr.
ehkä lopetus jotenkin leviää käsiin. Meinaan, että olisin kaivannut jotain ytimekkäämpää ja yllättävämpää. EN tiedä mistä johtuu, mutta heti elkuriveistä aavistelin tässä jotain taiteilija-juttua. no, 4p, tämä on hyvin kirjoitettu.
En* ja alkuriveistä*
Heh, en taida minäkään maailman menoa, tai tuloa ymmärtää, kun olen jo ikiaikainen äijä.
Hyvin kerrottu ja aineksia on paljoon, mutta kokonaisuus ei pääse potentiaalin tasolle. Lopetus hätäratkaisun oloinen. 3p.
Loppu ei taida avautua oikein kenellekään, joten lisäsin sinne yhden sanan. Luulin, että päähenkilön identiteetti olisi ollut ilmeinen, tai ehkä se olikin, vaikea sanoa, kun kukaan ei ole vielä osoittanut tietäneensä kenestä tämä tarina kertoo. Itse olin kaikkein tyytyväisin juuri viimeiseen lauseeseen, juuri siksi, että taiteilijuus on tässä traagisen ilmeistä - ja tämä on kuitenkin näistä se ainoa tositarina.
Näkemyksesi Kafkasta on perin mielenkiintoinen. En tunne miehen elämää riittävästi, että osaisin arvioida. Sopisi kyllä karikatyyriksi aivan yleisemminkin eräälle ihmistyypille.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.82 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty