Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Viktoriaanisen ajan humoristit

Oscar Wilde tunnetaan brittiläisenä hulivilihinttarina. Tätä mainetta kuvastavat hyvin ne sanat, joilla vanhempi aikalainen Mark Twain häntä luonnehtii:
     ”No, Oscar nyt on sellainen brittiläinen hulivilihinttari.”

Oscar Wilde arvosti aivan yhtä suuresti Mark Twainiä ja tapasi aina kutsua tätä ”litteäpohjaisten laivojen lautturiksi”. Lempinimi ei ole tuulesta temmattu, sillä Mark Twain kirjoittaa elämänkerrassaan (jonka nimi on Mississipin mutaiset rannat):
     ”Nuoruus meni siinä, kun kasvattelin viiksiä Mississipillä ja luotsasin litteäpohjaisia laivoja.”
     Kerran hänen laivansa sitten juuttui mutapenkkaan kolmeksi kuukaudeksi ja odotellessaan vapauttavaa tulvaa hän kirjoitti mestariteoksen, jonka koko Amerikka tunnusti omakseen ja jonka nimi on ”Hemmotellun keikarin nolot seikkailut, tositarina”.

Oscar Wilde vastasi tähän julkaisemalla näytelmän kahdesta pojasta, jotka asuvat Mississipin rannalla ja jotka ovat juuttuneet vyötäröönsä asti mutaan. Koko näytelmän ajan pojat seisovat mudassa ja vain heidän viiksensä kasvavat.
     Koska näytelmässä toinen pojista on ilman paitaa ja jää myös epäselväksi onko heillä kummallakaan housuja, näytelmä joutui viktoriaanisen sensuurin kynsiin.
     Kun Twain luki lehdestä, että Wildea odottaa oikeudenkäynti, hän nauroi niin, että henkselit ratkesivat ja pääsi pieru. Hänen onnekseen se ei tapahtunut julkisella paikalla, emmekä edes tietäisi asiasta, ellei hän itse olisi kertonut siitä muistelmiensa toisessa osassa, jonka nimi on paljastavasti ”Kun henkselit ratkesivat”.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

tässä on aavistuksen korkeampi pitoisuus itsetarkoituksellista kikkailua, muttei absoluuttisena liimatta-pisteenä tunnettu eu:n säätämä raja-arvo ylity.
Minusta tämä alkaa kuin esitelmä liskohäntäisistä lurjuksista. Ääni on vakaa eikä tärähtele. Vähän vain rykäisyjä välillä. Alkaa tuntua kuivalta. Onneksi esitelmöitsijä unohtaa roolinsa ja sen, missä on. Hänen äänensä kohoaa, ryhti pysyy hyvänä, ääni kohoaa, kohoaa, kunnes rupsahtaa. Rupu.

Voi Wilde, voi Twain. Kenen kynsiin olettekaan joutuneet! Säälin teitä. Katsokaa esitelmöitsijän lahkeita, miten ne tutisevat. Ei, ei pelosta, vaan kunnioituksesta (ja pidätellystä naurusta).
voi jumalauta! Tämä oli niin mahtava. Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Lisää tällaista. 6p.
Heh, heh, tätä tekstiä lukiessa tulee hieman harras vakavoitunut olotila. 5p
Vahingonilo huipussaan, uusi ja vanha manner nokittelevat. Koko Mark Twain -nimimerkkihän tulee Mississipin jokilaivojen miehistön jargonista: "merkkaa kaksi (sylttä syvyyttä)". Taisitpa jo tietää sen, mutta se on niin hassu kuriositeetti, että piti mainita.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.88 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty