Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Villilintu


     Hän näyttää aina kovin ylimieliseltä kävellessään käytävillä päättäväisesti ja viileästi, vaaleanpunaiset, rohtuneet huulet alati mutrussa. Joskus ne ovat olleet niin rohtuneet, että hänen suupielissään on ollut pieniä verijuovia. Silmien ympärillä hänellä on joka päivä ainakin kolme kerrosta mustaa maalia. Se on hassun näköistä. Vaatteet ovat usein tummia tai harmaita ja niissä on takertuneena valkoisia ja vaaleanruskeita koirankarvoja. Sadepäivinä hänellä on mustavalkopilkulliset kumisaappaat. Minulla on kotona samanlaiset, mutta en kehtaa käyttää niitä koulussa.
   Kuulen hänen harvoin puhuvan, mutta silloin kun hän puhuu, sanat suhisevat hänen hampaidensa välistä terävinä ja itsetietoisina. Ne värisyttävät minua. Hän on puhunut minulle yhteensä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän sanoi: ”Varoisit vähän!” ja toisella kerralla sain käydä hänen kanssaan jopa kokonaisen keskustelun. Äidinkielen tunnilla. Hänen reitensä kolmenkymmenen senttimetrin päässä omastani. Yritin parhaani mukaan miellyttää häntä soperrellessani suomen kielen tarpeellisuudesta, mutta hän vain piirteli jotain vihkoonsa, vastasi yksittäisillä sanoilla, naurahteli. Jälkeenpäin minua hävetti. Sen jälkeen olen enimmäkseen tyytynyt olemaan hiljaa, hengittämään ilmaa, joka on raskas hänen feromoneistaan ja kanervan tuoksuisesta hajuvedestään.
    Toisinaan näyttää siltä, kuin hän olisi valmis repimään muilta silmät päästä. Villilintu, minä ajattelen. Vihainen mustarastas, jolla ilmenee käyttäytymishäiriöitä. Pieni untuvikko, joka on pudonnut pesästään ja kadottanut emonsa. Pehmeä ja hauras. Siiventyngät ja kaikki. Katkeilleita sulkia. Silti täyteläinen. Ihmiset eivät pidä hänestä, ja hän tulee joka päivä ylpeämmäksi ja kitkerämmäksi ja hänen päänsä nousee niin korkealle, ettei kukaan yllä enää koskaan suutelemaan häntä. Minä haluaisin niin suudella häntä, kovaa ja kiihkeästi. Maistaa hänen sylkeänsä, työntää kielenkärkeni syvälle hänen suuhunsa. Tehdä hänet herkäksi. Tarttua häntä olemattomista, valkoisista ranteista ja pujottaa niihin värikkäistä naruista punottuja renkaita. Näin tapahtuu vain haavoittuvaisimmissa unelmissani, kun kävelen koulusta kotiin loskan seassa tai kun minun pitäisi lukea biologian läksyjä. Joskus annan maailman pirstoutua pienen pieniksi palasiksi vain ajattelemalla häntä. Se tuntuu ihanalta, vaikka kestääkin vain muutaman sekunnin.
    Luin kerran jostakin, että rakastuneena pupillit laajenevat tunteiden kohdetta katsoessa. Olen aivan varma, että niin käy minulle vielä joskus. Siis, että hän tajuaa. Kerran hän katsoi minua niin tutkivasti ja arvostellen, että luulin paljastuneeni hänelle. Siksi katson häntä aina vain salaa ja vaivihkaa, jotta kiinni jäämisen mahdollisuus on pieni. Pelkään usein, että en saa katsettani irti hänen notkeista nilkoistaan ja pienestä, pyöreästä hyppyrinenästään. Tunnen itseni aina kovin isoksi ja kömpelöksi hänen rinnallaan.
     Joku voisi sanoa, että hänen hiuksensa eivät ole minkään väriset, mutta minä löydän niistä paljon eri sävyjä. Pakkasilmassa ne näyttävät viileän tuhkaisilta ja kesän lopuilla viljapellon keltaisilta. Laavalampun loisteessa niissä on selvästi raitoja. Hänen hiuksensa ovat aina koruttomat ja auki. Ne valuvat raskaina hänen ohuella kaulallaan. Ne eivät ole koskaan epäjärjestyksessä, vaan lainehtivat järjestelmällisesti päätä pitkin. Tunnen usein suunnatonta halua letittää niitä. Mietin millaisia spiraaleja lämpöiset sormeni tekisivät hänen kuultavalla ihollaan, tai kuinka silittelisin hänen tummien sukkahousujen peittämiä sääriään, hellästi ja hoivaten. Haluaisin sulkea hänet syliini ja keinuttaa. Kuoria suihkussa hänen kuivaa, halkeilevaa ihoaan ja katsella kuinka kosteusvoide imeytyy humahtaen hänen poskilleen. Kävellä käsi kädessä korkeilla koroilla kaduilla ja käydä näyteikkunaostoksilla, sovittaa vaatteita samassa sovituskopissa. Pelästyn usein omia ajatuksiani. Silti otan hänen tavoin lautaselleni ruokalassa vain salaattia ja yritän laihduttaa. Ollakseen lintu täytyy syödä kuin lintu. Olen käynyt ottamassa korvaani samanlaisen rustolävistyksen kuin hänellä ja sipaisen itsepäisen hiussuortuvan aina korvan taakse, jotta hänen olisi helpompi huomata se.
    Olen saanut selville, että hän pitää puolukkajogurtista, ja että hän ei harrasta mitään erikoista. Näen hänen usein piirtelevän keskittyneesti välitunneilla jotakin suureen vihkoon, jonka kulmat ovat kuluneet ja hiirenkorvilla. Kuvaamataidon tunnilla hän piirsi alastoman naisen, joka oli saanut keskenmenon. Monen mielestä se oli kuvottavaa, mutta minua se kiehtoi. Piirustuksen naisella oli pulleammat rinnat kuin hänellä itsellään, sekä leveä, naisellinen lantio. Vyötärön kaarissa oli jotakin tuttua, moneen kertaan kosketeltu muoto. Hän ruttasi piirroksen pieneksi palloksi ja heitti sen kevyesti naurahtaen roskiin syyslukukauden loputtua. Minä surin sitä monta viikkoa. Minä suren sitä edelleen.


-Hanna Pesonen

Annetut kommentit

Onko ihan tarkoituksellista, että melkein joka on lauseessa on "hän" eri muodoissaan? Rupesin oikein niitä etsimään, enkä enää pysty lukemaan tarinaa ilman, että ne häiritsevät :). Sorry.
Haha, eikä :D Itseäni eivät ole pistäneet aiemmin silmään tai suuremmin häirinneet. Kiitos kommentista.
Minä pidin, miellyttävää kuvausta. Enkä häiriintynyt "hänestä".:P
Hyvin todellisentuntuista kuvailua. Maanläheistä. Tykkään.
Odotin jotain todella yllättävää käännettä lopussa, kliimaksia tai jotain.. Kuitenkin pidin tästä.
Hienoa kuvausta, tämä kiskoo kyllä mukaansa. Maalailet sanoilla kauniisti. On jotenkin hienoa, kun minäkertoja kertoo itsestään jonkin toisen kautta. Mutta kun tämä vain loppuu ihan täysin kesken ja kuin seinään. Tässä on hyvä aloitus, miksi ihmeessä et jatka? Nyt kaikki petaamasi hienous menee ihan hukkaan.

Höh. :)
Olen tyytyväinen siitä, että luin. Toiseus toiseuden kautta.
Tulin lukemaan myös tämän tekstin uudemman äsken lukemani jälkeen. Tämä vaikuttaa yhtä runsaalta ja hyvälta. Tästäkin täydet pisteet.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty