Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Ennen kuin rikoksia alkoi tapahtua

Hän haluaisi puhua pahuudesta
vaikka tietää että sitä ei ole
muustakin, asioista
      joista ei tiedä
mitään
      mutta jos on hukkunut
      epäilyksiin itsestään
jos etsii rikollista ja löytää
         oman kuvansa
    joltain seinältä

ei oikeastaan kannata jäädä
puhumaan kenellekään

     parempi vain suunnitella pakoa
  sulkea silmänsä, nähdä unta
      kunnes sanat katoavat

    ja edessä on vain paikka
        jonne olisi aina kuulunut

    paikka, ennen kuin
        rikoksia alkoi tapahtua




Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Tässä runossa on paljon viisautta. Erittäin tyylikäs, älykäs, inspiroiva teksti. 4.pistettä.
Rikos ja rangaistus tulee mieleen. "Hän haluaisi puhua pahuudesta /vaikka tietää että sitä ei ole", runo yllättää. Etteikö pahuutta olisi? Pian sitä alkaa kuitenkin löytyä, vieläpä pelottavan läheltä, omasta itsestä. Sieltäpä se paha kyllä kaikkine vivahteineen nousee ja on olemassa, jopa absoluuttinen paha. Se on yksi ihmisen rakennusaineista, niin kuin myös hyvä ja kaikki vivahteet niiden välissä. Auttaako pakeneminen? Ei. Kaikki seuraa perässä.
Tulee mieleen, onko ihminen edes syntymähetkellään puhdas pahuudesta? Todennäköisesti pahan siemenet piilevät jo perimässä. Mikään ei siitä pelasta. Tarkoittaisikohan runo, että joku voi luulla, että pahuus poistuu ihmisestä, kun hän toteuttaa pahat ajatuksensa, sen sijaan, että hautoisi niitä sisällään? Jollakin voi olla pakottava tarve tehdä rikoksia. Siinä olisi yksinkertainen teoria, miksi rikoksia tehdään. Eikö siihen jotain henkistä voimaa tarvita, siihenkin?

Tämä on pohtiva runo, joka herättää kysymyksiä ja panee lukijan pohtimaan.
Pelottaa tällainen totuuden paljastaminen...
Dekkarikirjailijan elämä olisi varmasti vaarallista juuri tuolla tavalla. Minuuden eri kerrostumia analysoidaan tässäkin: psyykkeen geologiaa ja arkeologiaa.
se olisi mahtavaa, jos voisi aina pyyhkiä kaiken aiemman pois ja aloittaa alusta.
muistankin että sinulla oli tapana antaa runoillesi nimet viimeisen säkeen mukaan. Tämä toimii kyllä. 4p.
Tämä on loistava. Tähän ei ole muuta lisättävää kuin maksimipisteiden napsautus. 5p.
Karu ja aidon oloinen. Näissä on vahva tunnelma ja siihen pääsee kiinni tavallista helpommin, mikä on omien kriteerieni mukaan hyvän runon merkki. Jäi kiinnostamaan mikä on se paikka jonne olisi aina kuulunut.

Hieno tämäkin. Pääsin oikein syvälle pimeään sanailuun.
Korkealentoisempi, kaunis, surullinen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.13 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty