Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Sulkea silmänsä

Oli pakko unohtaa muutama uni
ennen kuin saatoin taas
mennä nukkumaan
oli pakko tavata ihmisiä
jotka olivat jo unohtaneet
oppia heiltä muutama
temppu, kuten kuinka
voi sulkea silmänsä koska tahansa
kohtaamatta ketään toista
kuinka voi piiloutua peiton alle
myrskyisinä öinä
löytämättä yhtään aavetta

he kulkivat kaduilla
jotka siivottiin
kerran päivässä
he asuivat huoneissa
joiden läpi tuuli
ei päässyt
ei ollut koskaan
kylmä, sanat ympärillä
olivat turvallisia
nukkuminen oli
helppoa, unohtaminen
oli

pakko unohtaa muutama uni
pakko tavata ihmisiä
jotka olivat jo
jotka osasivat
sulkea

        silmänsä




















Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Toki kaunista kuvailua. Jättää kuitenkin jotenkin etäiseksi. Uskon, että tämä monen mielestä hyvä. Minuun ei vain valitettavasti kolahda. 3.pistettä.
Minulle tämä ei jää etäiseksi, sillä tämä tuo mieleen asian, jota ei haluaisi sen surullisuuden vuoksi joka hetki muistaa. "...kuinka /voi sulkea silmänsä koska tahansa /kohtaamatta ketään toista", runo sanoo.
Totta, että usein juuri silloin, kun sulkee silmänsä ja haluaisi vaipua uneen, nousee kuin tyhjästä silmien eteen aaveita, jotka marssivat surullisina ja valjuina, kuolleina mutta elävinä ja muistuttavat itsestään, ja pakottavat katsomaan itseään. Ei heiltä voi sulkea silmiään, kun silmät ovat jo kiinni.

Tämä runo on nostalginen. Se pakottaa muistelemaan mennyttä, jota kaivataan, mutta turhaan. Entiseen ei ole paluuta. Siksi on kohdattava uusia haasteita, uusia ihmisiä ja heidän avullaan yritettävä päästä takaisin elämään ja oppia sulkemaan silmät menneeltä.
Teema tässä runossa on siis surullisen lohduttava ja se suorastaan pakottaa kulkemaan eteenpäin, jos ei muuten, niin toisten ihmisten avulla.

Toistoa on käytetty taitavasti ja kuin unenomaisesti tekemään tästä runosta kompakti, kiinteästi yhteenkuuluva paketti, joka kuitenkin hengittää.
Minusta tämä on oikein hyvä.
Minusta tämä on loistava! Ulospääsy on niin kuolettavan vaikeata välillä, että mieluummin sulkee silmänsä ja elää tuttua kaavaa.
Kun osaisikin olla vain! Mutta toiset meistä tarvitsevat olemassaololleen idean :)
loistava rytmi, kuin huohottaisi. Alusta asti voimakasta ja selkeää hienoa kieltä. 5p.
Toinen ja kolmas säkeistö kerta kaikkiaan upeita. Alku ei ole ihan niin vahva, mutta hyvä runo kuitenkin.
Kieli on kaunista ja voi olla että tätä mielellään kuuntelisi lausuttuna. Ajatuksesta en kuitenkaan oikein saanut kiinni.
Uskomattoman tunnelmallinen runo. Hieno tyyli. Tähän en pysty, kumarrusta kumarrusta.
Kaunis ja ehjä runo, sopivasti tilaa ja tiheyttä!
Runo pyörii silmien sulkemisen ympärillä ja on silti, ah, niin levoton. Tämän jälkeen ei vielä malta sulkea silmiään. Tyyli muutenkin kohdallaan. Rivityksestä pidän kovasti.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.26 (19 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty