Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Lauantai Muumilaaksossa

Muumimamma kantaa keittiöstä suuren höyryävän kulhon. Perhe siirtää kynttilöitä ja tekee pöydälle tilaa.
      Niiskuneiti hymyilee arvoituksellisesti. Muumipeikko ei voi olla huomaamatta, että tänään neiti näyttää erityisen hermostuneelta.

Pappa nostaa kattilan kannen ja kysyy epäluuloisena:
  - Mitä tämä on? Eikö tänään ole lauantai? Miksi meillä ei ole silakkalaatikkoa niin kuin aina
lauantaisin?
    Mamma valikoi parhaat palat ja kauhoo ne papan lautaselle.
  - No, kuten varmaan muistat, niin Niiskuneiti täyttää ensi viikolla kuusitoista vuotta. Ajattelin kerrankin antaa hänen päättää mitä syödään, ja hän sai myös osallistua ruoanlaittoon.
  - Onko tässä edes lihaa? Tämä on vain tällaista pelkkää.
  - Siinä on soijapapuja ja linssejä, selittää Niiskuneiti. Hän yrittää kuulostaa innokkaalta,
mutta ei osaa peittää pettymystään.
  - Ei tässä ole muuta kuin täytteitä, Pappa valittaa. - Puuttuu itse ruoka. Pappa nostaa haarukalla okranpalasen ja katsoo sitä pitkään. - Tässä on vain jotain keltaista.
    Pikku Myy hyppää pöydälle ja huutaa:
  - Hienoa! Ties minkä taudin me voimme siitä saada!
    Pappa pyörittelee haarukkaa ja nuuhkii ilmaa kriittisesti:
  - En minä tällaista...
    Silloin Muumipeikko suuttuu:
  - Aina sinä puhut seikkailuistasi, mutta sitten et kestä mitään yllätyksiä. Tässä on sinulle nyt seikkailu! Muumipeikko irvistää perään harvalla hammasrivillään. Puolet hänen hampaistaan ovat tippuneet ylenmääräisestä hillon syömisestä.
    Muumipappa nousee seisomaan:
  - Jumalauta. Minä en pistä suuhuni mitään rehuja. Lähden Piisamirotan luokse juomaan viskiä. Löysimme eilen rannalta kokonaisen tynnyrin.
    Muumimamma korjaa itselleen papan annoksen. Hän ei ole vielä tarjoillut itselleen mitään, vaikka olisi hyvin ehtinyt.
  - Kultaseni. Ethän saa olla nälissäsi. Jääkaapissa on nakkipaketti. Äläkä sitten juo kaikkea viskiä. Jos Poliisihemuli kuulee, niin hän tahtoo siitä itselleen ainakin yhden pullollisen.
    Pappa painaa hatun tiukemmin päähänsä ja poistuu. Niiskuneiti alkaa nyyhkyttää. Kaikki ruokailevan hiljaisuudessa. Syötyään kehuu Nuuskamuikkunen ruokaa ja sanoo, ettei sadan peninkulman säteeltä löydy yhtä makeita porkkanoita. Pikku Myy leikkii saaneensa kuolettavan taudin ja lysähtää tyhjään soppakulhoon.

Keittiössä Muumipeikko auttaa tiskaamaan lautasia. Hän kysyy äidiltään:
  - Miksi isä on tuollainen? Eikö hän enää tahdo oppia mitään uutta. Hän on niin jämähtänyt.
    Mamma kaivaa salaisesta piilosta (jonka kaikki tietävät) suklaaleivoksia ja asettelee ne tarjoiluvadille. Hän täyttää teepannun vihreällä jasmiinilla (se on Niiskuneidin suosikki) ja
kaataa päälle kuumaa vettä.
  - Mutta kultaseni, Muumimamma vastaa lempeästi. - Kyllä isäsi kumminkin tahtoo perheen parasta.
Jos kasvaisimme, saattaisimme kasvaa toisistamme erilleen.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Tämä on niin hieno teksti, että menin mykäksi. Tämä on ensinnäkin hieno siksi, että tämä on kuin Janssonin käsialaa. Joka silmissäni nousee neron leveleille.
Toisekseen, tämä on hiton hieno myös siksi, että tämä tarjoilee huimasti hienoja oivalluksia ollakseen näin lyhyt. Kolmanneksi, tämä on hieno teksti siksi, että tämä on näin lyhyeksi täydellinen kokonaisuus. Siihen ei kaipaa mitään lisää, siitä ei missään nimessä halua tiputtaa lausettakaan pois. Vaikka olen lukenut kovasti koskettavia tarinoita, tunnelmaltaan väkevän mustia, upeita heleitäkin runoja ja proosaa Aukeasta, tämä kyllä varmaan menee sinne kaikkien aikojen ykköseksi. Tämä on niin yrittelemätön, niin hyvä... piru kun osaisi.
En jaksa puuttua siihen, olisiko tämä yhtä hyvä, jos koko aineisto olisi omaasi. Nyt kuitenkin kaikki toimii. Siedän lukea tämän varmaan vielä useamman kerran. Kermainen lukunautinto, todella harvinaista herkkua.
Wau, kiitoksia. Janssonia olen lukenut koko ikäni, joten sikäli tämä syntyi tuskatta. Pidän kyllä muumikirjojen dialogia ja hahmojenkehittelyä ihan ylittämättömänä, että sikäli tämä on enemmän tribuutti kuin parodia.
Itse en ole erityisemmin tutustunut Janssoniin, mitä nyt janssoninkiusaukseen... Muumeja tuli pentuna katsottua ja vanhat muumisarjakuvatkin luettua, mutta sen analyyttisempaa otetta aiheeseen ei minulla ole. Pidin, arkisia ja rosoisia fiiliksiä auvoisessa Muumilaaksossa. Ehkä Muumipeikon hillonsyömiin hampaisiin suhtautuisin varauksella, vaikka nauroinkin kohdalle. Lopetus on kyllä niin Muumimammaa että oksat pois. Itseeni tämä ei iskenyt yhtä lujasti kuin Auraan, mutta tykkäsin silti.
Nautin tunnelmasta. Janssonin tyyli hyvin hallussa. 5p.
Minunkaan muumisivistykseni ei valitettavasti ole riittävää. Saatan siis olla hakoteillä, kun huomautan: alku tuntuu jotenkin lakoniselta, näytelmälliseltä. Oletko varma että toimii?

Mutta kirkas viis peehän tämä on. Erityisesti papan repliikit ovat oivia ("tämä on vain tällaista pelkkää", ai että hersyy) ja saivat jopa nauramaan ääneen, mitä Aukeassa ei varmaan koskaan ole minulle tapahtunut, vaikka useita "hauskoja" tekstejä onkin tullut luettua.
Rohkea veto. Vaatii pokkaa ja taitoa kirjoittaa muumeista kuten Tove itse. Tässä olisi voitu helposti mennä metsään, mutta onneksi ei menty. Välillä tuli jopa sellainen olo, että tämä olisi jopa Toven itsensä kirjoittamaa. Tykkään tästä kuten Nuuskamuikkunen piipusta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.08 (13 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty