Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Aurinko paistaa nyt

Päätän katsoa maailmaa
vielä kerran

aurinko paistaa nyt
haluan kokea tämän hetken tällaisenaan

sinun kanssasi
suru vaihtuu iloksi
veden pinta lämpenee
menemme kohti saapuvaa kesää

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Harri Holtinkoski

Annetut kommentit

Eihän tämä nyt taas ollenkaan kuulu tänne. 2p.
tämä on kyllä kaunis, 5p
Kovin sympaattinen. Pelkistetty, mutta aidon tuntuinen ja toimiva. 4.pistettä.
kaunis ja selkeä runo joka kuuluu tänne koska tämä pelastaa kokoelmaa paljon. 4p.
Hieno tuokiokuva. Huomaa kyllä, että olet monipuolinen kirjoittaja. Pidän tästä tunnelmasta. Runo kuin maalaus. 4p.
Jos mikä niin tämä opettaa ajattelemaan. Tämä runo pysähdyttää... 5p
Taas samaa "silleen jättämistä" kuin eräässä aiemmassa runossa. Tulee mieleen myös tämän iltainen keskustelu pikkusiskoni kanssa, joka opiskelee uskontotiedettä (älykäs nuori nainen!):

"Käsitys, että maailma olisi jotenkin kelvoton ja epätäydellinen ei ole lainkaan peräisin Raamatusta tai edes vanhasta juutalaisesta perinteestä vaan se ainoastaan hellenististä lainaa, kristinuskoon tarttunut vaikute Platonin ideaopista (että olisi olemassa täydellinen ideamaailma, ja että aineellinen maailma olisi vain sen epätäydellistä heijastumaa). Ei Raamattu eikä juutalainen perinne tue käsitystä, että maailma olisi luotu pelkkää inhimillistä kärsimystä varten. Jumala oli luomaansa päivastoin hyvin tyytyväinen :)"

Täytyy sanoa, että olen jo pitkään jakanut Hänen tyytyväisyytensä :) Riittää kun katsoo asioita sieltä päin, mistä niitä ei ole käsketty katsoa :)
Kaunis on tämäkin, vaikka jättäisin veden pinnan lämpenesimsen pois.
Paiskasin kakkosen, koska:

-idean käsittely ei yllä kovin korkealle
-teema on käytetty ennenkin juuri näin
-minua ärsyttää otsikon ja runon rivityksen suhde

Anteeksi. Eikun ei. Ei anteeksi, ei. Mutta tällä kertaa meni ohi sivuosumankin. :)
Jännä kyllä, minusta tämä vaikuttaa äärettömän surulliselta, vaikka siinä iloksi muuttumisesta puhutaankin (eikä puhuja tunnu valehtelevan saati kujeilevan). Otsikon "nyt" on myös painokas.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.8 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty