Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Lännen nopein

Saanen esittäytyä. Nimeni on Riku Kumpulainen - tai tuttavallisemmin Dick Hill, jolla nimellä minut tunnetaan täällä Amerikassa. Olen suomalainen sanomalehtimies, mutta asunut ikäni Arizonassa. Seikkailin vuosia erään punavöisen revolverisankarin kanssa ja kirjoitin monta kirjaa hänen edesottamuksistaan. Mutta nyt en tahdo puhua tästä hyvästä ystävästäni - jos haluatte tietää hänestä enemmän, voitte aina lukea jonkun kirjoistani.
      Nyt tahdon kertoa eräästä toisesta yksinäisestä sankarista, jonka olen tavannut. Hän tuli kaupunkiimme, Tombstoneen - läpikulkumatkalle vain - mutta ennen lähtöään hän ehti tulla kaikkien tuntemaksi. Punavyö oli silloin kaukana niiltä seuduilta, ja suuri rosvojengi keksi käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kun he tekivät rynnäkön pankkiin, Peten kanssa me tietenkin tartuimme aseisiin ja teimme minkä pystyimme, mutta ylivoima oli murskaava - ja ilman tuon yksinäisen sankarin apua olisivat säästömme kadonneet erämaahan ryöstäjien mukana.
      Tahdoimme tietenkin palkita auttajamme, mutta hän katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kääräisi vain savukkeen ja ratsasti auringon laskuun. Ainoastaan tuon yhden päivän hän vietti kaupungissamme, mutta vielä tänäänkin monet neidot huokaisevat haikeasti kuullessaan hänen nimensä, ja lapset tahtovat leikkiä Lucky Lukea ja Punavyötä: selvittää kuka on lännen nopein.

Minäkin jäin ihmettelemään kuka tämä cowboy oli, joten lähetin sähkeen tuntemilleni toimittajille ympäri Yhdysvaltoja.
      Vastauksia saapui tulvimalla. Kävi ilmi, että Lucky Luke oli vieraillut monissa muissakin kaupungeissa ja jatkanut matkaansa jälkiä jättämättä - suoritettuaan ensin suuren joukon sankaritekoja eleettömästi ja hyväksymättä mitään palkkiota.
      Kaikkialla missä hän kävikään, hän sytytti naisissa suoranaista lemmen hysteriaa - mutta keneenkään heistä hän ei koskenut. Tämän syystä monet jo epäilivät että miehen täytyi olla sitä sorttia.

Tahdoin selvittää totuuden, joten pakkasin satulalaukkuni ja lähdin matkaan - kohti nousevaa aurinkoa. Päätin ratsastaa siihen suuntaan, josta hän oli tullut ja selvittää hänen kulkureittinsä niin pitkälle kuin kykenisin, jotta ehkä saisin lopulta tietää mistä hän tuli ja mitä hän pakeni.
      Aluksi matkani eteni vaivattomasti, sillä kaikkiin merkittäviin kaupunkeihin hän tuntui jättäneen jonkin tarinan itsestään. Ja jos hän ei ollutkaan käynyt jossain kaupungissa, tunsi saluunassa aina joku hänen maineensa ja osasi neuvoa minut oikeaan suuntaan.
      Kaikkialla näytti olevan samanlaista: miehiä, jotka ihailivat hänen nopeuttaan ja tarkkuuttaan - sekä joukoittain naisia, jotka ikävöiden muistivat häntä, vaikka Luke ei ollut suonut heille edes yhden ainutta flirttiä. Hän enintään nosti hattunsa ja tervehti kohteliaasti - mutta katsoi aina silmiin eikä sinne minne olisi pitänyt.

Lopulta tärppäsi. Tapasin vaeltavan sirkuksen, jonka johtaja oli matkoillaan poiminut monenlaisia juoruja. Sain kuulla eräästä kabaree-tanssijasta, jonka kanssa Lukella ehkä olisi ollut jotain juttua. Aloin heti jäljittää tätä tanssijatarta.
      Lopulta seisoin ovella, jossa oli suuri kultainen tähti ja kirjaimet: Lulu. Pukuhuoneen ovi avautui ja esittelin itseni. Kerroin Lululle asiani ja hän suhtautui aluksi hyvin kielteisesti kaikkiin pyyntöihini. Hänen ja Lucky Luken suhde oli yksityisasia, joka ei kuulunut kenellekään.
      Kerroin, että olin kiitollisuuden velassa Lucky Lukelle ja tarkoituksenani oli vain selvittää, jos voisin jotenkin auttaa häntä. Tietenkään en paljastaisi tietojani kenellekään muulle.

Vakuutin hyväntahtoisuuttani ja lopulta Lulu taipui: hän suostui puhumaan sillä ehdolla, etten kirjoittaisi tästä mitään lehtijuttua. Hän itsekin toivoi, että Luke voisi jotenkin päästä eroon kummituksistaan ja lakata pakenemasta. Ei ollut mitään syytä olla häpeissään jostain sellaisesta.
      Lulu kertoi viettäneensä Lucky Luken kanssa vain yhden illan. Hän itse oli päättömän rakastunut ja myös Luke vaikutti hyvin hermostuneelta. He suutelivat kiihkoisasti ja riisuivat vaatteensa. Sitten koko homma oli ohi - ennen kuin hänen varjonsa oli ehtinyt edes saada housuja jalasta.

      "Nyt kai ymmärrät, miksi Luke aina menee hämilleen, kun häntä kutsutaan lännen nopeimmaksi", sanoi Lulu. "Minua itseäni se ei tietenkään haitannut, olin aluksi vain otettu siitä, että herätin hänessä sellaisia himoja. Vakuutin hänelle, että varmasti toisella kertaa se kestäisi kauemmin ja olihan meillä aikaa koko yö - jaksaisin kyllä odottaa."
      "Kuudesti me yritimme", huokasi Lulu. "Kuudesti hän jaksoi yrittää ja sitten olivat paukut lopussa. Viimeisellä kerralla hän malttoi pidätellä itseään ehkä viisi sekuntia - mutisten kaiken aikaa: mieti Rantanplania, mieti Rantaplania!"

      "Uskoin kaiken kyllä muuttuvan paremmaksi ajan myötä", Lulu jatkoi, "mutta ilmeisesti Luke itse ei ollut yhtä toiveikas, sillä kun seuraavana aamuna heräsin, hän oli kadonnut - enkä kuullut hänestä sen koommin. Siitä taitaa pian olla kymmenen vuotta. On surullista kuulla, ettei hän vieläkään ole asettunut aloilleen. Ihan suotta hän on niin häpeissään."
      "Miehet voivat ottaa tuollaiset asiat aika raskaasti", sanoin.
      "Jos näet hänet niin kerrothan minulta terveisiä", Lulu pyysi. "Ja sano hänelle, etten ole yhtään pahoillani... mutta kerro se ikään kuin et yhtään tietäisi mistä on kyse."
      Lupasin mitä pikimmin jäljittää Lucky Luken ja välittää hänelle terveiset. Olin päässyt etsinnöissäni pidemmälle kuin koskaan uskonkaan, mantereemme itäiselle rannalle, jossa sain silmäillä erään suuren kertomuksen varhaisimpia, vaiettuja lukuja. Nyt Atlantin valtameri katkaisi tieni ja minun täytyi kääntyä ja seurata laskevaa aurinkoa, kunnes ehkä kohtaisin etsimäni henkilön jostain pikkukylästä keskeltä preeriaa.
      Mutta se onkin jo aivan toinen tarina se.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Lännen nopein kuudestilaukeava, ehkä kornein juttu pitkään aikaan! Mutta toisaalta, sekin on taitolaji. Dick Hill, kaikki auringonlaskut ja -nousut sekä niihin ratsastamiset, "Mutta se onkin jo aivan toinen tarina se"... Huolellista työtä.
Rakastin tätäkin. Puhin jatko-osa ei kenties ollut niin tarpeellinen. Olisin jättänyt ensimmäisen sivun vain leijumaan. Tähän hullaantuu jokainen lapsi. Ja pyh, jokainen aikuinenkin.
kiintoisa, 4p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.86 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty