Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Puolen hehtaarin päivitykset

Nalle Puh ihaili itseään peilistä. Vihdoinkin hän oli löytänyt tehokkaan keinon alentaa painoa. Riitti kun otti joka aamu lusikallisen jymyhunajaa: se vei nälän koko päiväksi ja antoi valtavasti potkua. Ainoa haittapuoli oli se, että ensin vatsa tuli vähän kipeäksi - mutta mitäpä sitä karhu ei tekisi kauneutensa vuoksi.
      Virtaa riittää, Puh ajatteli, paljon levotonta ytyä. Niinpä jotakin voisi tehdä. Hän päätti vierailla Nasun luona.

Puh koputti oveen ja möreä ääni kysyi: "Kuka siellä?"
      "Minä se vain", Puh vastasi. "Mutta kuka kumma sinä olet. Et kai vain ole möhköfantti ja syönyt Nasua poskeesi."
      "Jos olen möhköfantti", sanoi ääni, "niin tietenkin osaan silloin möhköfanttien salaisen laulun - tunnetko sinä sen?"
      "Minä olen pieni karhu vain ja tunnen vain karhujen lauluja... yksi alkaa näin: Pimpeli-pom!"
      Silloin ovi avautui ja Nasu työnsi ovesta pienen päänsä. "Tule sisään", hän sanoi möreällä äänellä. "Koskaan ei voi olla liian varovainen. Kuka tahansa voi olla nykyään möhköfantti tai terroristi. Täytyy varautua."
      Puh astui sisään ja silloin hän huomasi, että Nasussa oli tapahtunut muutos. Hänen päänsä näytti entistäkin pienemmältä. Puh ei ollut mikään kauhean nokkela karhu, joten häneltä kesti kauan päätellä mistä muutos johtui. Mutta lopulta hän sen keksi: Nasun käsivarret olivat muuttuneet aivan valtavan kokoisiksi.

                               (Kuvittele tähän kohtaan kuva, jossa Nasu-könsikäs
                                on juuri avannut oven hintelälle Puh-karhulle.)

      "Mitäs kuuluu", sanoi Nasu. "Onko jotain jännää tapahtunut?"
      "Ei vielä, mutta ihan varmasti kohta tapahtuu. Minulla on sellainen tunne. Etkö lähtisi kanssani seikkailemaan. Käydään hakemassa myös Tikru ja Ihaa.
      "Ihan juuri en ehdi", sanoi Nasu. "Täytyy tehdä vielä kolme sarjaa penkistä ja kaksi sarjaa taljalla. Se on päivittäinen rutiini. Aamuttainen, illattainen, iltapäiväinen..."
      "Mitä sinun äänellesi on tapahtunut", Puh kysyi. "Kuulostaa siltä kuin puhuisit kovaääniseen syvän kaivon pohjalta."
      "Se on varmaan nämä pillerit. Pöllöltä sain. Kasvattavat lihaksia, että voin puolustautua möhköterroristeja vastaan... Mutta nyt keksin. Mene sinä ennalta hakemaan Tikru ja Ihaa niin nähdään sitten purolla."
    
Puh oli ihan varma, ettei Tikru olisi kotona. Hän varmaan oli jossain pomppimassa tai väijyisi ohikulkijoita ja hyppäisi niskaan puusta. Kulkiessaan Puh vilkuili joka suuntaan ja lauleskeli ystävällistä laulua:

      Hentoinen karhu se kulkee,
        trilalaa,
      toivoo, ettei kukaan julkee,
        tralalaa,
      hänen päälleen pudota,
        trulalaa,
      koska karhut osaa judota...

Mutta kukaan ei hyökännyt, eikä myöskään pomppinut - tai ainakaan pienen karhun korvat eivät erottaneet edes kaukaisia pomppimisääniä.
    
Tikru oli kuin olikin kotona. Ja hän avasi oven niin kuin kuka tahansa normaali ihminen - tai eihän hän ihminen ollut vaan tiikeri, mutta joka tapauksessa myös hänessä oli tapahtunut muutoksia: hänellä oli silmälasit.
      "Olin juuri lukemassa läksyjä", Tikru sanoi. "Se on tärkeää, ja nyt minä osaan tunnistaa tärkeyden silloin kuin sen näen. Pomppiminen ei ole tärkeää. Se johtui vain minun oireyhtymästäni."
      "Oiva ryhtymä", Puh toisti. "Mihin oivaan me ryhdyttäisiin?"
      "AD-HD", Tikru vastasi. "Pöllö luki sellaisen artikkelin ja hän näki heti, että se on minun ikioma oireyhtymäni. Nyt syön lääkkeitä ehkä enää yhtään tee mieli pomppia."
      "Art-vinkkeli", Puh toisti. "Etkö kumminkin lähtisi kanssani seikkailemaan?"
      "Heti, kun olen tehnyt läksyni", sanoi Tikru.

Puh oli ihan varma, ettei Ihaa myöskään lähtisi. Ihaa ei koskaan innostunut. Hän suhteutui kaikkeen niin kielteisesti.
      "Kuulosta hauskalta", sanoi Ihaa. "Erittäin hyvä idea. Seikkailu tekee meille hyvää."
      "Etkö kumminkin tahtoisi jäädä kotiin näin kauheana päivänä", Puh kyseli. "Kun kumminkin vähän tuulee ja taivaalla on pari tummaa pilven hattaraa."
      "Ehei! Ne päivät ovat takana päin. Nyt minulla on lääkitys ja masennus on tiessään. Nyt jaksan taas antaa panokseni yhteiskunnalle."
      "Panos? Et kai sentään ole alkanut metsästämään?"
      "Minun panokseni on se, että syön pois ohdakkeen - enkä kadota häntääni muiden harmiksi. Minä olen hyvin tärkeä ja hyödyllinen aasi."
      "No, sitten meillä on ainakin pieni seikkailu - mutta käydään vielä kysymässä Kania."

(Äänimerkin kuullessasi käännä sivua...)

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Nuo suluissa olevat pätkät ovat hieman arveluttavia ja henkilökohtaisesti olisin varmaan jaksanut lukea tämän yhtenä pötkönäkin. Erikseen arvioituna tämä on ehkä yhtenäisempi kuin jälkimmäinen osa, mutta toisaalta jokseenkin ennalta-arvattava. Plussat kuitenkin Puhin repliikeistä.
Loistavaa, loistavaa roolinvaihdosta herra Puhin kanssa. Tää on ihan mahtava. AAADEE-HOODEINEEN.
"Minä olen hyvin tärkeä ja hyödyllinen aasi" haha naurattaa kokoajan tuo. Ja lopetus todella riemastuttava. 5p.
Minusta on hyvä että Tikrulle diagnosoitiin hänen ikioma oireyhtymänsä. Muutenkin tämä on vähän niin kuin Nikke-sadut jotka kyllä vänkiä ovat.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.33 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty