Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Nalle Puhin kuulumiset, osa 2

Kani kurtisti kulmiaan: "Minä en usko lääkkeisiin. Lääkärit vain määräävät turhia pillereitä, koska eivät tee työtään. Ja lääkeyhtiöt maksavat heille siitä, että he syöttävät ihmisille ties mitä testaamattomia kemikaaleja."
      "Kaaleja", mutisi Puh. "Kaaliakin olen kokeillut laihduttamiseen, mutta jymyhunaja on paljon maukkaampaa. Ja kaalia en saanut nieltyä ennen kuin paistoin ne hinajamarinadissa."
      "Minä en valita", sanoi Ihaa. "En yhtään, vaikka olisikin sivuvaikutuksia. Mitä nyt vähän olen lihonut ja välillä tulee itsemurha-ajatuksia. Mutta varmasti vika ei ole lääkkeissä vaan minussa. Minussa on aina ollut jotain vikaa ja varmaan siitäkin saan syyttää vain itseäni. Mutta nykyään olen iloluonteinen aasi. Masennus on tiessään, pimpeli-pom!"
      "Tahtoisin puhua tästä asiasta enemmänkin", Kani sanoi, "mutta juuri nyt on tärkeämpiäkin asioita. Minun kannettava tietokoneeni on nimittäin varastettu."
      "Varastettu", sanoi Puh. "Siinä on meille seikkailu. Sain jymyidean: pöllöhän voisi lentää yli metsän ja katsoa näkyykö varkaita - tai Möhköfantteja."

                                                             *     *     *

Pöllö oli kiireinen. Hän selaili juuri netissä amatööripsykologien keskustelusivuja. Hän kertoi olevansa melkein vähiten amatööri niillä sivuilla. Melkein ei amatööri ollenkaan.
      "Mato-rööri", toisti Puh, mutta silloin Kanin korvat nousivat pystyyn.
      "Hei! Tuo tietokone on tutun näköinen. Mistä sen olet saanut, Pöllö?"
      "Juuri äsken ostin. Ostin sen Kippari-Kallelta."
      "Tuo on minun tietokoneeni", Kani huusi. "Mihin suuntaan se Kippari-kelmi oikein meni."
      Pöllö näytti suuntaa ja he kiiruhtivat matkaan. Nyt tästä tulisi seikkailu.

Polku vei Nasun talolle, mutta he eivät päässeet sinne asti, kun jo kuulivat Nasun äänen. Hän seisoi möhköfanttiansan luona ja hyppi innosta.
      "Möhköfantti on vangittu, Mähköfantti on vangittu", hän huusi.

      Mutta kuopassa ei ollut Möhköä eikä Fanttia vaan Kippari-Kalle. Ja hän näytti todella riutuneelta.
      "Hei kaverit", hän aneli. "Ettette pliis vois nostaa meitsii täält montusta. Ois ihan pakko täs kohtaa saada vähän spinitsii."
      Ihaa laski häntänsä kuoppaan ja Nasu nosti omin voimin Kippari-Kallen ylös. Hänen ihonsa oli kalpea ja silmänympäryksensä mustat. Käsivarteen oli ilmestynyt pistojälkiä, aivan ankkuri-tatuoinnin päälle, niin kuin se muka peittäisi ruvet.
      "Miksi veit minun tietokoneeni", Kani huusi. "Anna takaisin rahat, jotka veit Pöllöltä!"
      "Relatkaa hei. Meitsi on sairas. Täytyy saada lääkettä. Siitä asti kun keksittiin synteettinen pinaatti, en oo kaivannu mitään muuta. Mutta nyt maailmanmarkkinahinnat on kato kohonnu."
      "Maalauskintaat", sanoi Puh. "Minä voisin laulaa laulun maalauksesta."

Ja se laulu meni näin:

                            Vedän jalkaan haalarit,
                            kuulun ryhmään: maalarit.
                            Näin seinään tähtään sutia,
                            Ei hevin tule hutia,
                            Kun aamulla saa jymyä,
                            on päivä yhtä hymyä.
                            Mut jos liian kauan pakertaa,
                            alkaa maalihuurut pökertää
                            Pim-peli-pom!

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Tämä olisi ollut huippu jollen olisi kuullut jo useampaakin kaskua AD-HD -Tikrusta, masentuneesta Ihaasta, neurootikko-Nasusta jne.. Mielleyhtymä lienee melko ilmeinen, joten ei ihmekään jos ajatus juolahtaa useampaankin päähän. Hauska oli pinaattinarkkari-Kalle, mielenkiintoinen ajatus ristisiittää hänetkin puolen hehtaarin metsään rötöstelemään henkensä pitimiksi. Herää kysymys: mitä Risto-Reippaalle on tapahtunut?

Hieman itsestäänselvää mutta toisaalta hauskaa ja hyvin toteutettua.
Paikoin lähinnä rasittava. Puhin omalaatuinen mielenmaailma on silti hauska. 3p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.2 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty