Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Eikä me olla veljeksiä

Runeberg tykkäsi soudella. Joka aamu hän pyöräytti pienen lenkin järvellä ennen kuin istui kirjoittamaan jatkotarinoita Suomen sodasta.
      Maisterismiehen oli tärkeää pitää kiinni edes yhdestä periaatteesta. Sillä tavoin säilyivät hyvässä järjestyksessä kaikki muutkin elämän arvoa kannattelevat rutiinit. Ja rutiinien vaaliminen oli mitä tärkeintä, sillä niin helposti rytmi tapaa järkkyä taiteilijan ammatissa tai herraselämässä. Ei sopinut antaa aamu-uniensa jatkua yli kukonlaulun, vaikka mieli mitä ehdottelisi ja säätykin sen sallisi.
      "Kun ruumis on terve", sanoi aina Runeberg potkiessaan hereille palvelusväkeään, "...niin henki jaksaa ahertaa, ja ruoka maistuu."
      Liikunnan ansiosta Runski olikin aika ronski.

Tämä aamuna Runeberg suuntasi kohti pientä luotoa keskellä järveä. Itse asiassa se oli vain saunatorpan kokoinen kallio, jota yhdeltä suunnalta reunusti karikko.
      Runeberg vilkaisi olkansa yli ja korjasi suuntaa. Silloin hän huomasi, että luodolla seisoi mies. Soudettuaan vielä jonkin matkaa hän tunnisti, että mies oli Zacharias Topelius.
      Topeliuksella oli päällään ruskea kolmiosainen puku ja päässä lierihattu. Kun vene lipui lähemmäs, Topelius riisui kenkänsä, takkinsa ja hattunsa. Sitten hän hyppäsi pää edellä alas kalliolta.

Runeberg tähyili mistä ja milloin Topelius nousisi pintaan. Mutta järven vettä pirskoi vain kevyt aallokko, eikä miehestä näkynyt edes pienen kalaparven veroista varjoa. Oliko Topelius lyönyt päänsä kariin ja hukkunut?
      Mutta silloin nousi pärskyjä toiselta puolen venettä ja perälaudan takaa kohosi näkyviin ensin käsi ja sitten otsa.
      "Mitäs kansallisrunoilija!" tervehti Topelius.
      "Mitäs Suomen kansan satusetä!" vastasi siihen Runeberg, häkeltymättä vähääkään toisen maireista sanoista tai uskaliaista tempuista.

Runebergillä oli mukanaan taskukello. Hän oli saanut sen lahjaksi tsaari Aleksanteri Toiselta, ja kellosta näki myös sekunnit.
      Hän ehdotti, että Topelius sukeltaisi, ja Johan Ludvig sitten mittaisi kellollaan, kuinka kauan kirjailijatoveri kykeni pidättämään hengitystään.
      Näin tehtiin, minkä jälkeen vaihdettiin vuoroja: nyt Topelius mittasi aikaa ja Runeberg kiersi luodon veneellään niin pian kuin pystyi.
      Sitten he aloittivat alusta ja yrittivät lyödä oman aikansa.

Pojat telmivät tällä tavoin koko aamun, ja pian keskipäivän aurinko jo kirvelsi heidän paljaissa olkavarsissaan. Vatsaa kurni, ja kellokin jo käski aloittamaan vakavamman työn ja arkisen vastuunkannon.
      Niinpä he poimivat Topeliukset kengät veneeseen ja suuntasivat kohti rantaa ja Runebergin kotikartanoa, juodakseen hieman simaa ja syödäkseen Fredriikan leipomia torttuja.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Kannattaa lukea Risto Ahdin Runeberg-suomennos "Idyllejä & Epigrammeja". Se on hauska ja yllättävän moderni pikku kirjanen.
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

mitä mainioin tunnelmapala, kesäisessä ja elämänmyönteisessä nosteessa svengaa sujuvasti konfliktittomaan loppuun, aina simaan ja torttuihin asti. hellyyttävän 'voi kuinka heillä oli niin mukavaa' -pinnan alta on poimittavissa hienovaraisia sävyjä suurmiesten välisistä suhteista, esimerkiksi "yrittivät lyödä oman aikansa" koen jonkinlaisena avainlauseena.
Nappiin jälleen. Kuulas, tiivis, hauska, 5p.

Muuttaisin:

- Runski oli ronski -kohdan --> ei minusta toimi
- "Pojat telmivät tällä tavoin koko aamun" --> pojat-sana ei toimi
Todella hauska. Ei silti iske viiden pisteen verran. Tämä on taidokkaasti kirjoitettu, mutta kaipaa ehkä jotain. 4p.
erkan kommenttiin yhdyn läpeensä. runski oli ronski särähti miullakin. pojat sanaan en oisi tullut kiinnittäneeksi ominpäin mitään huomiota, mutta nytkun puheeksi on tullut niin voisi tosiaan osuvammin olla vaikka vesselit.
"Pojat"? Mä sain sen käsityksen, että ne olis jo aikuisia. Mutta niinhän se on: pojat on poikia aina vaan. :) Mä ehdottaisin kyllä, että "nuorukaiset".

Tää on kyllä hyvin kirjoitettu. Sillei moitteettomasti. Runski ja ronski sopii mulle. Ajankuvaa tässä on aika ronskisti mukana. Ja Frederiikka(kin) pääsee kuvaan mukaan, tosin viime tipassa. Se on plussaa. Vaikka hän kyllä tuntuu tässä yhteydessä pikemminkin "poikien" äidiltä kuin toisen aviomieheltä. Aika hervoton juttu. Sellainen, että lapsuuden ja nuoruuden välillä ne on olleet suurmiehetkin, Runsku ja Tomsku. :)
aviomieheltä? :) lapsus
Johan oli. Ihailuni. 5.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.08 (13 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty