Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Mies koskettaa naisen olkapäätä

Nainen ajaa, mies odottaa vierellä, mitä, hän ei tiedä, he eivät tiedä, iltapäivä, kaupat suljetaan kohta, vajaa tunti aikaa harkita, harkita, pitäisi harkita, nainen pysäyttää auton, jollekin pihalle, astuu ulos, katsoo ympärilleen, mies istuu yhä, paikallaan, ajatellen, mitä, hän ei tiedä, he eivät tiedä, iltapäivä, kuin se olisi ainoa iltapäivä, erillään kaikesta muusta, nainen kävelee pihalla, ei katso kelloa, vaikka pitäisi, kaupat suljetaan kohta, puoli tuntia aikaa, mies koskettaa naisen olkapäätä, hän on jo siinä, nainen huokaisee, jo siinä, kuin niin pitäisi olla, he kävelevät yhdessä, kuin niin pitäisi olla, he kävelevät yhdessä, yhdessä, näkevät kaupan, sen suuret ikkunat, kuin vihamieliset peilit, nainen astuu sisälle, mies jää pihalle, katsoo peilejä, kuin vain ne tietäisivät, iltapäivä, kuin se olisi ainoa iltapäivä, nainen katselee kenkiä, sitten mies on siinä, hymyilee, osoittaa yhtä paria, ne voisivat olla sopivat, nainen ottaa toiset, mustemmat, kokeilee, hymyilee, kuin ne olisivat ainoat mahdolliset, ainoat mahdolliset, mustemmat, ei enää aikaa harkita, myyjä tulee paikalle, kauppa suljetaan kohta, nainen lähtee kohti kassaa, kengät kädessään, mies tulee vierelle, "saisinko maksaa ne?", nainen ei vastaa, maksaa, lähtee kaupasta, katsoo ympärilleen, ilta, joka on tullut paikalle, kuin vieras ihminen, mies koskettaa naisen olkapäätä


-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Näin ensilukemalta kaipaisi edes paria pistettä tuonne sekaan. Hengästyttävä, jos lukee kyllin hitaasti saadakseen henkeä ehtii unohtaa alun. Ja joitakin asioita saisi korostettua sillä pisteiden asettelulla, myös.

Tauko taisi tehdä hyvää aukeaväelle, kaikki tuntuu nyt tuoreemmalta taas.
Laura-Setä, aka.
Ihan mahtava. Sanojen takana on niin paljon muuta. Älä laita yhtään pistettä; juuri näin siinä on oma erikoislaatunsa.
Ei pisteitä ! Pidän tästä.
Pidän runon tyylistä, vaikkakin tässä on myös omat löysät kohtansa, joita en jaksa eritellä, 4p
Am. Mietin tätä piste-asiaa. Joko pisteitä tai sitten pilkkuja pois. Koska pilkku tekee lukijalle sellaisen pienen pudotuksen alaspäin ja tämä ei tunnu hengästyttävältä, vaan pelkästään kuoppaiselta vaikeastiajettavalta tieltä nyt.
Lukija väsyy.
Juu pilkkuja pois! Lisäksi olisi hienoa, jos lausekkeet menisivät paikoin hallitsemattomasti toistensa lomiin, siis esim "kauppa suljetaan kohti kassaa(,) nainen lähtee kohta", jossa pilkku olisi mielestäni mahdollinen muttei välttämätön. Loistava pläjäys.
Kiitos sinänsä mielenkiintoisista ehdotuksista. Itse olen lähinnä harkinnut pilkkujen lisäämistä. Toki pidän sisältöä oleellisempana kuin välimerkkejä ja muita tyylillisiä seikkoja, tämä runo vain vain sattui ottamaan tällaisen muodon (jota käytän aina silloin tällöin). Runon kieli on sinänsä melko selkeää, mutta minäkään en aivan tiedä mistä siinä on kyse (vaikka runo perustuu osittain tositapahtumiin), toivon että joku voisi minulle sen kertoa.
Minua pilkut eivät häiritse vaan toisto - enkä tiedä voiko siitä varsinaisesti edes sanoa että se häiritsee, mutta jotain epäilyttävää siinä on. Ei huonolla tavalla kenties.

Tässähän kuvataan mainiosti sitä vieraantumista, joka oli ominaista menneelle vuosisadalle - ehkä sikäli runo on jopa vanhanaikainen. Mies koskettaa naisen olkapäätä kaksi kertaa, mikä on varsin mielenkiintoinen yksityiskohta. Yhtenä runona tämä muuten kelpaa hyvin ilman yhtä ainutta pistettä, edes lopussa.
Toisto tosiaankin sattuu olemaan eräs kaikkien töideni toistuvin ilmiö, se tapaa hieman jakaa mielipiteitä. Tuo vieraantuminen oli hyvin kiintoisa huomio, kiintoisaa oli myös että sijoitit sen koko viime vuosisadan ilmiöksi (vuosisadan, johon sikäli kuulun luontaisemmin kuin tähän meneillään olevaan, en tosin ole aivan varma mitä piirteitä nykyaikaan kuuluu, en ole seurannut sitä järin aktiivisesti, muodin kannalta, mistä tässä ilmiöiden ajallisessa jaottelussa osittain on kyse), itse ajattelen sen olleen keskeisimmin vain 1970-luvun ilmiö, jo mainitun muodin kannalta. Aikaisempi ilmiö oli kommunikaation vaikeus, edelleen 1980-luvulla ja 1990-luvulla subjektin hajoaminen. Mutta jos vieraantumisen haluaa nähdä laajempana ilmiönä, sen voi todella ajatella hallineen edellistä vuosisataa, miksei edelleen jopa osaa 1800-luvusta. Kiitoksia kommentista ja tulkinnasta.
Toisto on tässä myös sitä että kun teksti on pelkkää pilkkua ja siten jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ilman että mikään ei muutu vaikka uutta ainesta tulee esiin koko ajan, nuo ainekset menevät limittäin. On vähän kuin silmä katsoisi kieroon tai näkisi kahtena.

Tälle meneillään olevalle vuosisadalle on ehkä tyypillistä, että kukaan ei tajua mistään mitään - vieraantuminen on mennyt yhä pitemmälle, niin että sitä vieraantumistakaan harva enää tajuaa.
Tilanteen avoimuus johtaa lukijan pohtimaan, millaisesta tilanteesta on kysymys. Miksi he ovat siinä kahdestaan kaupungilla illan suussa jne. jne. Mutta tärkeintä onkin ehkä huomata se, mitä tekstissä monta kertaa toistetaan: he eivät tiedä itsekään! Ilmassa on ajautumisen tuntua - ehkäpä juuri tätä kevättä/kesää. On vähän lähdetty kaupungille, uudet kengät tarvittaisiin - sen verran sentään tajutaan. Kun tuo viimeinen järkipuolen asia on hoidettu, onkin sitten kai aika jo joidenkin muiden ihmisyyden puolten ottaa ohjat. Käyttämäsi katkonainen ja toisteleva kieli luo hienosti aidon hermostuneisuuden tunteen. Tilanne on äärimmäisen virittynyt.
Tästä todella tulee mieleen kello 18.00 kaupungissa joskus alkukesällä.
Olen Harrin kanssa samaa mieltä, kielen katkonaisuus toimii tehokeinona ja luo hyvin tunnelmaa. Teksti on todella visuaalinen, tapahtumat on helppo nähdä. Mua ei tuo pilkutus muuten haittaa, mutta tällä fontilla ja rivivälillä tuo pilkku ohjaa katsetta vähän liikaakin ylös alas, lukeminen hankaloituu. Voi olla että toisenlaisella fontilla ja suuremmilla riviväleillä olisi helppolukuisempi, mutta sille ei tietenkään täällä voi mitään. Noita hahmoja voisit ehkä käyttää muissakin teksteissä, heidän suhteensa on siinä määrin mielenkiintoinen.

Hienoa tekstiä. Tässä pystytään vangitsemaan aikaa. Saadaan näkyväksi se, mitä ei näe, mikä on olemassa, mutta jota ei tule ajatelleeksi. Tunnelma tässä on kiireetön. Se johtuu ilmeisesti tarkkailijasta, joka on tekstin sisällä, hiljaisena, läsnä, mutta samalla poissa.
"Saanko maksaa?" on ainoa kohta, jossa hän astuu aktiivisesti esiin. On kuin hän haluaisi jotenkin korvata naiselle oman sivullisuutensa, mutta nainen ei ota maksua vastaan.
"kuin vieras ihminen, mies koskettaa naisen olkapäätä"

Kaikki, mitä tässä on kerrottu, mahtuu yhdeksi loputtomaksi virkkeeksi, jossa ei ole pisteitä,ei edes tekstin sammuessa, tai sen kadotessa äärettömyyteen. Minusta se sopii tähän tyyliin, samoin kuin toistot. Emmmehän pisteytä ajatuksiammekaan. Emme erottele niitä toisistaan. Kaikki on samaa, hetkestä toiseen virtaavaa.
Minusta tämä on ehdottomasti 5p tekstiä.
Kiitos paljon, hienoa tulkintaa.
Mari-Liisalle: myös minä tulin sinun kirjoituksesi kohdalla ajatelleeksi voivan olla mielenkiintoista lukea sen henkilöistä lisää. Tosin on mahdollista, että henkilömme "elävät" vain näiden kyseisten tekstien sisällä, elävät siinä mielessä kuin se on mahdollista, aina vain yhtä hetkeä. Eivätkä voi siitä poistua, astuakseen toiseen.
Erilainen, joukosta erottuva. Olisi helpompi lukea jos kirjoitus olisi jaettu virkkeisiin, mutta toisaalta se pilaisi kokonaan tuon upean ja mielenkiintoisen hengästyksen tunnelman, jolla oletan sinun halunneen tukea anisen ja miehen kiirettä, meneväthän kaupat kohta kiinni, äkkiä, on ehdittävä ennen kuin ne menevät kiinni, ostoskassit rapisevat juoksevia jalkoja vasten...
Kommentoin vaikka onkin julkaistu jo pari kuukautta sitten. Hengästyttävä, pitää kuristavassa otteessaan viimeiseen asti. Pakko lukea hullun lailla, että saa tietää mitä tapahtuu. Tiedän täsmälleen, miltä tuo tuntuu, mitä runossa tapahtuu. Ehkä juuri siksi se koskettaa niin syvästi. 5p.
Hyvinkin tuttu tunne tai ainakin koettu jonkun kanssa. Pisteiden puuttumattomuus ja vyörytys on hyvä ratkaisu, kokonaisuus ei ole siltikään nopea tai edes hengästynyt, pikemminkin sellaista poukkoilevaa kiirehtimistä joka ei johda minnekään ja joka ei ole edes kiirehtimistä. Kun lähtee ostoksille joku mukanaan, oli se sitten kuka tahansa, yrittää jakaa huomiotaan sen ystävän ja tavaroiden välillä ja ystävä yrittää tehdä samaa - siitä koko hommasta tulee epäilyttävän hajamielistä ja keskeneräistä. Melko arkinen tulkinta. Ehkä sillä on merkitystä, että ostoksilla olijat ovat pariskunta, jotka kuplautuvat täysin erilleen toisistaan. Se on melko ahdistavaa, kun pariskuntien pitäisi muuten olla niin läheisiä, mutta yhtäkkiä on olemassa niin arkisia ja helppoja keinoja olla ahdistavasti yhdessä. Sehän on varsinainen rituaali mennä kauppaan seurustelukumppanin kanssa. Ehkä parhaita mitä sulla on esillä Aukeassa.
Toistoa käytetty harkiten, tässä on menemisen, tai vaikkapa olemisen makua. Makuasioista ei kiistellä pidä.
Mielenkiintoinen runo. Tuli sellanen fiilis että tässä pohditaan sitä mihin nuo kaksi ovat ajautuneet. Ovatko he vieraantumassa toisistaan? Mies on tajunnut jotakin ja yrittää 'pitää' kiinni naisesta, mutta hän tekee omia ratkaisuja, ei ota miestä huomioon. Minusta tämä on hyvä. Pidän pilkuista, ne kehottavat lukemaan yhä kiivaammin.
Ai nam nam mikä runo. Luvun jälkeen hengitys tuntuupi siltä ko keuhkoissa ois vettä ja olo raukee. En tiijä oonko itte jossain mielentilassa mut lukiessa tuntu ku ois itte runon sisällä. Musta tuntuupi kyl et se on ihan kirjoittajan ansio, eikä oma mielentila. Pehmeässä pumpulissa kuin ois. Vau.
Kuten joku sanoikin, hengästyttävä, mutta mielessään sen lukee ihan mieluusti. Kuin ajatuksia lukisi, päämärättömiä ja kiitäviä - ilman pisteitä.

Hmm, taisitkin tuon Noidan silloin jo kuulla ihan livenä, oli niistä maalauksista. Kiitos kuitenkin että kommentoit, ne aina lämmittävät :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (17 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty