Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Että se menisi ohi

Juopot ruokkivat lintuja kesähelteellä puisella penkillä
yksi heistä alkaa yllättäen itkeä
muut katsovat toisaalle
odottavat rauhassa että se menisi ohi

sillä välin kuu saapuu taivaalle
valon sekaan
himmeänä kuin jokin muisto

ja linnut jotka kiertävät juoppoja
pienet siivekkäät huudot
vaihtuvat mutta pysyvät silti aina samoina

puisella penkillä kesähelteellä
himmeä kuu taivaalla
kuin jokin muisto
muut odottavat rauhassa että se menisi ohi

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
tai: juopot ruokkivat lintuja kesähelteellä puisella penkillä, yksi heistä alkaa yllättäen itkeä, muut katsovat toisaalle, odottavat rauhassa että se menisi ohi... sillä välin kuu saapuu taivaalle, valon sekaan, himmeänä kuin jokin muisto... ja linnut jotka kiertävät juoppoja, pienet siivekkäät huudot, vaihtuvat mutta pysyvät silti aina samoina... puisella penkillä kesähelteellä, himmeä kuu taivaalla, kuin jokin muisto, muut odottavat rauhassa että se menisi ohi
-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Tiivistäisin ja jättäisin muutaman ja/että/kuin/sillä välin -"siirtymäsanan" pois, muuten tämä runo on ihan harvinainen helmi! Annoin vitosen.
Pidin näistä kaikista kolmesta, mutta tämä oli kyllä hienoin.

Minusta tässä on se ero edellisiin, että tässä tekijä on suunnannut katseensa pois omista ajatuksistaan. Melkein yllätyin. Niin erilaiselta tämä tuntuu. Yhtäkkiä siirrytään katselemaan pultsareita ja lintuja ja himmeää kuuta kesähelteellä. Mutta miten hienosti se tehdään. Jotain mahtavaa tässä kuvauksessa. Se on ainoa asia, joka yhdistää tämän edelliseen. Tässä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Ehkä valinta on oikea, runomaisempi. Sillä runouttahan tämä on. Vahva tunnelma. Ellen olisi itse eilen jossakin tuolla maailmalla huomannut poutapilvien välissä melkein valkoista kuunsirppiä (kasvavaa kuuta), ihmettelisin sitä. Nyt en ihmettele. Hieno runo.
5p.
5p, tämä on loistava runo, josta ei ole vaikea antaa täysiä pisteitä
Niin minustakin on aina tuntunut, että ne ovat ne samat linnut, jo vuosikymmeniä sitten ja tänään. Tämä on yllättävän selkeä sinun runoksi, ei siis niin pelkistetty.. Pidän tuosta "himmeänä kuin jokin muisto" ja "pienet siivekkäät huudot", alustakin pidän erityisesti. Joskus on parempi, että muistot menevät ohi. Koskettava runo.
Tämä oli ihan mahtava. Todella oivaltavaa. Nerokas idea ja hyvä toteutus. Ja aivan uskottoman hieno tunnelma! 5.pistettä.
Venla, voisin mainita oman käsitykseni näitä yhdistävästä tekijästä. Toisessa runossa kysytään minne Hän, jonka ajattelen olevan ensimmäisen runon Hän, menee. Sitten kolmannesta löydämme kovasti Häntä muistuttavan kasvottoman hahmon tuolta puistonpenkiltä. Hän ei ole enää hän, vain yksi heistä, silti nyt erottuva. Seuraavan kokoelmani nimi on Peilivaihe. Kiitokset kaikille yläpuolella esiintyville nimille.
Sinäpä sen itse sanoit. Mutta silti hyppäys, jonka olet tehnyt näkyväksi on yllättävän kaunis loikka. Ihmisestä ihmisyyteen, jota linnutkin ehkä tässä runossa osaavat ihmetellä. Odotan Peilivaihetta. Tämä käy jännittäväksi.
5p. Itsekin aina odotan "että se menisi ohi"... Kosketti.
Kyllä. 5p.
Juopot ovat haaveilijoita ja nuo linnut lienevät heidän haaveidensa symboleita. Minusta tuo yksi alkaa itkeä siksi, että joskus ero haaveiden ja todellisuuden välillä on liian rankka - varsinkin aina silloin kun muistaa jonkin nuoruuden haaveensa, jonka toteutuminen sitten vähän jäi. Jos kontrasti on suuri, voi itku tosiaan tulla. Linnut ovat tässäkin hauskoja (tykkään linnuista). Siipiveikot huutelevat toisille siipiveikoille, että eiköhän lähdetä. Juuri nyt on lämmintä, mutta kylmä yö odottaa jo vuoroaan. Tätä edustaa kuu. Kuu edustaa yötä ja siten analogisesti myös talvea. Ne molemmat edustavat puolestaan kuolemaa, kun ihmiselämän syklin rinnastaa muihin ajan sykleihin. Kuolema muistuttaa elämän ulottuvuudesta kahteen muuhunkin suuntaan nykyisyyden lisäksi ja tempaa siten tämän yhden juopon irti hauskasta hetkestä. Hän miettii, mistä hän joskus haaveili, ja mitä hän on saavuttanut, mihin hänellä vielä on mahdollisuuksia ja millä todennäköisyydellä.

Käy sääliksi näitä pikku siipiveikkoja. 5p
Joskus sitä odottaa että se ei menisi koskaan ohi, mutta se kuuluu sarjaan "be careful what u wish for", koska päälle jäädessään se saattaa aiheuttaa esim: tästä runosta löytyviä asioita. :)
Täytyy yhtyä edellisiin ylistelijöihin. Kyllä tää on vaan kertakaikkiaan ihana.
Ai jestas, että pidän tästä runosta. Kiitos lukunautinnosta! 5p!!!!
Tämä on melkein parasta, mihin olen täällä törmännyt. Tässä kaikki osuu niin kohdalleen - sanoma, rakenne ja kieli. Loistavaa!
Hyvä runo. Siinäpä se. Löydän monta tasoa tästä. Odotetaan, että itku menee ohi sen sijaan, että vaikkapa kuunneltasiin mitä se sanoo, ilman että kukaan lohduttaa. Odotetaanko elämänkin vain olevan ohi. Surullista ja tuttua.
Jännä tunnelma tässä runossa, vähän kuin katselisi vanhaa mustavalkoelokuvaa. Hetkeen vangittu. Pidin kovin. 5p.
Kaunis runo. Kieli on todella kaunista. Tunnelma jotenkin pysähtynyttä. Tästä ei voi olla pitämättä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.48 (25 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty