Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

alku iltaan ii

...


ihastuessaan tuntee heikkoutensa jokaisen mustelman
miten uskottelen että kelpaan sinulle
miten uskottelen sinulle että kelpaan sinulle
löydänkö surusi luonteen ja luonteen ilosi kuten valo katselee
maisemaa ja vie sen kokonaisena mukanaan
takkini taskussa on puolikas aski tupakkaa ja viskipullo
hyräilen kadulla kävellessäni jotain laulua
matkalaukussani on unohdetut virheet toinen paita ja elämätön ilo

...

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Keijo Kuuttio

Annetut kommentit

tää on ehkä vähän turhan perus, tämmöiseen runoon lisäisin rutkasti siirappia, nyt jää liian todelliseksi ja totiseksikin, 4p
Hienoa, hienoa. Minusta tämä on totisuudessaan erinomainen, rehellisyydessään maukas. 5p.
Ei ku tämä on just hyvä ilman sitä siirappia. Tähänkin voin samaistua melko hyvin. En tiedä onko se hyvä asia. 5p.
Todellinen, taas käytän sanaa ennenkuultu. Olisin ehkä jättänyt pitkästä kokoelmasta pois, samojen teemojen pyörittelyksi menee. Ihastumisen kompleksi sentään sytyttää.
Hiukan liian sinunnäköisesti. Olen kuullut tämän ennenkin, kuten Aurakin edellä viittaa. Viimeinen säe on kyllä hieno. 3.pistettä.
Uskottavaa. Toisaalta vähän liian proosallista, voisi melkein olla jonkun beatnik-romaanin luvun aloitus. 4p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.73 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty