Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

kylmä sota i

en jaa elämääni osiin en nimeä
antaa kaiken sekoittua kuten kaikki sekoittuu
muistot elämät ajatukset unet
varjot ovat hahmottomia ja hahmot varjottomia
pesen keltaisessa valossa veristä paitaani

en välitä vaikka sanot minun olevan
huono sängyssä ja itkekeskeinen kusipäävitunmulkku
en välitä vaikka lyöt minua kynttilänjalalla

olenko väsynyt laskuhumalassa jumissa kuumessa mielenvikainen
kun ei enää tai vieläkään tiedä mitä ajatella
kun ei tiedä pelkääkö onnistumista vai epäonnistumista
haluan juosta karkuun vaanivaa keskitietä
mutta rakastan tapaasi kävellä
piirrät sormenpäällä selkääni kuvion jonka lämpö hiipuu kuten
elämä tekee siirron kun minusta ei ole siihen

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Keijo Kuuttio

Annetut kommentit

4p, tää on liian liimattamainen, vaikka pystyt itsenäiseen ilmaisuun, ei huono silti
Liimattamainen todella, kuten moni muukin sinun tekstisi. Tämä kolahtaa kuin sopivankokoinen määrä silakkapihvejä perunamuusin viereltä. 5p.
Kuuttiomainenpas!
Hitto, tuo viimeinen säe on kyllä hieno. Muutenkin aivan aivan täydellinen teksti. 5p.
vaaniva keskitie on osuva. monta mahtavaa kohtaa, loistomatskua. Hieno lopetus.
Kerrassaan täydellinen runo. Porukan ehdoton helmi. Kiistaton mestariteos, ylisanat ei riitä. :D
En jotenkin vaan pidä kahdesta ekasta säkeistöissä. Liikaa rentturomantiikka makuuni. Loppua kohti paranee, mutta jää vahvaksi kolmokseksi.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty