Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Jotain ajallisesta, jotain ikuisesta

ikuinen rytmi veressä

jalat hiekalla
ja taas meressä

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Harri Hemminki

Annetut kommentit

http://www.corbisimages.com/images/WK014269.jpg?size=67&uid=68BADD29-0B29-4F99-B317-1BD3D8D0D250
Hmm... arvoituksellinen, ovela, mielenkiintoinen.
Erittäin hyvä runo. Lyhykäisyys ei haittaa yhtään. Se laittaa pikemminkin ajattelemaan? 4p
Kyllä.
Jos täällä olisi sellainen suosikki-toiminto, tämä menisi oitis sinne! Ajattelemaan pistävä runo, pidän tuosta tauosta ekan ja tokan säkeen välillä, rytmittää hyvin. Visuaalinen. Pidän.
Erittäin taitavaa saada näin hieno ja rikas visio kolmella rivillä. Se on suuri taito. Upea tunnelmakuva. 4.pistettä.
Jos haluaa kuulla meren rytmin veressä (musiikissa :) ei kun Napolin ja Etelä-Italian lauluja kuuntelemaan. Tässä muutama linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=2KBZggBhPI0
http://www.youtube.com/watch?v=t4aUyWaAqeQ
http://www.youtube.com/watch?v=d_1_UuU9ea4
http://www.youtube.com/watch?v=wT4njF60764
http://www.youtube.com/watch?v=ueGWcWYlLI8&feature=related

Kummallisen hyvä. Tuossa lopetuksessa on kyllä jotain rytmillistä.
Mutta vielä pakko lisätä että nuo linkkisi eivät ensimmäisenä kyllä tuo mieleen "rytmiä veressä", vaikka en niiden hyvyyttä mitenkään kiistä.
Ne onkin rytmiä meressä :) meren rytmiä musiikissa.
Näppärä. Oikeastaan aika syvällinen. 5p. Ehkä kirjan sivulla jättäisin tämän otsikoimatta ja vain siirtäisin tuon otsikon ekaksi säkeeksi, osaksi runoa, sillä lihavoiduilla kirjaimilla ajallinen ja ikuinen tuntuvat vähän liian massiivisilta sanoilta.

Tekisi heti mieli lähteä revittelemään tällä lähtökohdalla. Nyt aallot tekevät puhujasta passiivisen, kun vesi tulee ja menee. Mutta onko se passiivisuutta, että päättää asettua oleilemaan sille rajapinnalle, jossa ikuisuus ja muutos kohtaavat - eikö se rajapinta ole itse elämä? Oman turvallisuuden ja jännityksen kaipuumme ristiaallokko?
Juholta loistava tulkinta! Itse mietin että ajallista tässä runossa on erityisesti se ruumis (verenkierto ja vaikkapa tuntoaisti jaloissa) johon kaikki nämä aistimukset ikuisuudesta (esim. kaiken toistuvuudesta) ovat sidoksissa. Mutta opin itsekin ymmärtämään monia tekstejäni hiljalleen vasta vuosien mittaan, eli kiitos kaikille tämän ymmärtämiseen osallistuville :)
Voi voi miten kauniit viimeiset säkeet/säikeet. Ne pelkästään tekevät tästä runosta mestarillisen; juuri muuta ei tarvittaisi kuin jalat meressä ja hiekassa. Ehdottaisinkin, että rytmiä veressä ei tarvittaisi ollenkaan, olisivat vain ne, ja satumainen otsikko.
5 pistettä
Maalaus. Ikiliikkuja. 5p.
Mestari iskee jälleen. 5p.
Tämä runo voisi kertoa minusta ja koska tähän on niin helppo samaistua niin se tuntuu henkilökohtaiselta ja aseistariisuvalta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.11 (19 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty