Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Vannoimme verivalan

Kolmantena vuonna annoin näiden kynsien kasvaa
   tarttuakseni sinuun, jättääkseni jälkiä
   näyttääkseni, että vielä minäkin kasvan

Meidän piti työntää toisiamme vastamäissä
   mutta minusta tuli sellainen
lupaan, että tästä lähtien menemme vain alamäkeä

Kolmantena vuonna vannoimme verivalan
tällaisina päivinä viemme sen äidillesi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Huomenna.
-Niko Peltokangas

Annetut kommentit

Pikkunäppärä. Muutamia hauskoja oivalluksia. Sympaattinen. 3.pistettä.
Hieno runo. Minua jäi kiehtomaan lause "mutta minusta tuli sellainen". Tuo oli loistava sanavalinta tähän runoon, hienosti jätit tuon mielikuvan kellumaan niin että jokainen lukija miettii itsekseen tuhat asiaa millainen runon minästä tuli ennen kuin edes siirtyy seuraavaan lauseeseen. Ponteva kokonaisuus, viimeinen säe jää minulle hiukan auki. 4p.
Ihan kauheaa. Hyvä runo, mutta mua ahdistaa runominän puolesta. Ihan kauheasti jää auki, mutta ainakin mulle juuri sopivasti. Vouh.. Inhottavaa tekstiä, heh.

voimia antava. Koskettava. Loppu toimii ainakin minun päässä.
Rohkea runo, mutta jotenkin liikaa antoi odotuttaa äskeisen loistorunon jälkeen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty