Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Huuto

Pienin yhteinen nimittäjä
- ihmisyys.
Painaa tiukkoihin muotteihin
ahtaa meidät rakoihin
   joita emme silmillä havaitse.

Se yhteinen tekijä;
me kaikki olemme savea.
Kuka hajoaa paloiksi?
kuka menettää muotonsa
   maailmassa joka rakastaa vain värejä?

Yhteinen äänemme
ei ole minun ääneni.
Eikä yhteiset liikkemme
tunnu lihaksissani.

Ja kieltäymys
erottautuminen kaikesta
ajaa kuitenkin yhteen
ulvomaan pakoa kaikesta.
      Muodostaa laumattomien laumoja
      joista jokainen tahoillaan
      haluaisi olla yksin yhdessä.

      Ajan kuluessa
      korvat kääntyvät äänen suuntaan.
      Ajan kuluessa
      silmät näkevät vehreät niityt.

      Ja pienet laumat sulautuvat suuriin
      piirteet katoavat massaksi
      ajatukset muuttuvat automatioksi
      ja matka taittuu kuin unessa.

Entä jos suruni ja ahdistukseni
joka peittyy kiireen raudankilahduksiin
ja neljän ruuhkan kapiseen kopinaan
onkin todellista
      ja enemmistö onkin väärässä?  

Yhteisen maailmamme
yhteiset päätökset
yhteiselle tulevaisuudellemme
            nostavat minussa huudon
            joka ei koskaan lakkaa
                  vain vaimenee hieman

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Jere Pätäri

Annetut kommentit

4p, sain tästä ehkä hieman enemmän otetta kuin ekasta, muuten samat sanat. Alun perusteella olisi saattanut painua jopa kolmoseen, tuli niin ärsyttävällä tavalla mieleen Pirkko Saisio.
Jaa-a. En ole koskaan Saision Pirkkoa lukenut :)
Jälleen aika yksityiskohtaista kerrontaa. Minun makuuni ehkä liiankin. Toisaalta lauseet ja kielikuvat ovat tarkoin ja huolella rakennettua, että ei voi muuta kuin ihailla. 4.pistettä.
Yksityiskohtainen, ennemminkin alleviivaa kuin kuvaa joitan tunnelmia/mielipiteitä. Ei kai se haittaa, mutta se rajaa miut ainakin henkilökohtaisesti marginaalin ulkopuolelle.
Tämä runo on jo enemmän kuin vain totta. Tässä on tavoitettu jotain todellista ihmisyydestä. Sellaista, minkä ääressä pitäisi malttaa pysähtyä, eikä aina vain jatkaa matkaa massan mukana!
"..Muodostaa laumattomien laumoja joista jokainen tahoillaan haluaisi olla yksin yhdessä... Ja pienet laumat sulautuvat suuriin piirteet katoavat massaksi..".
Niin. Niin me kuvittelemme. Aina olemme yksin, siksi runoilla on suuri merkitys. Minulla on vain ne.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.88 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty