Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Lasihäkki

Vaimoni ilmeilee meikkipeilille, minä ohjaan autoa, ajamme reipasta ylinopeutta. Ehkä juuri tällä hetkellä joku kiinnostuu tavarasta mikä olisi minua varten, kääntelee esinettä käsissään, harkitsee. Entä jos esine onkin ainoa jäljellä oleva kappale koko kauppakeskuksessa? Painan kaasua. Minä haluan kovasti. Kotvan kuluttua kahmin ostoskärryt kukkuralleen tavaraa. Tiedän. Tämä on järjetöntä, maksan taas kaiken luotolla ja perkele miten selviytyisin seuraavan kuun laskuistani. Kenkäni vievät minua viihde-elektroniikan osastolle. Hyllyillä tyylikkäät ja fiksut kokoonpanot. Vain tyhmä maksaa liikaa. Ohittaessani plasmatelevisiota staattisen sähkön vetovoima värisyttää kehoani. Soitan vaimolleni Marialle ja sovimme treffit vaateosastolle, jossa hän häärää värien lumoissa. Sovituskopissa uutuuden tuoksuiset tyköistuvat vaatteet hyväilevät Marian ihoa. Katselen. Autan vetoketjussa. Hän ei osaa päättää minkä valitsisi, joten valitsee kaikki. Aistit terävöityvät ja sydän hakkaa. Jäämme hetkeksi koppiin: jes, jes, jes, jestas, jestas, jestas, kroppamme hakkaavat seinää, irtoaako liitoksistaan? Hengityksemme kiihtyy kasvaa ja huipentuu huokaisuumme yhteen purtujen hampaitemme takaa. Melkein ennätysaika: viisi ja puoli minuuttia. Viheltelevä mielihyväni kokee äkkijarrutuksen kassajonossa. Hikoilen, taputtelen jalkateriäni lattiaan. Tönin kärrylläni edelläni jonottavan rouvan kantapäitä, hän vilkuilee minua paheksuvasti, imeskelee ylähuultaan. En yleensä käyttäydy näin, tavallisesti olen hyvin kiltti. Kuin lasia. Illalla kokoan viihdekeskustani ja kohta selailen kyllästyneesti kanavia. Vaimo järjestelee vaatekaappiaan ja harmittelee kun mikään ei mahdu mihinkään. Huutaa minulle alakertaan, että tarvitsisimme uuden kaapin. Saammekin hyvän syyn palata huomenna kauppakeskukseen. Sini on mummolassa koko viikon. Kaduttaa tämä rahanmeno. Ihanko totta? Haluan lisää. Lisää. Lisää. Tulen kärsimättömäksi, silti pitkitän odotusta äärimmilleen. Hieromme toisiamme, eteerisellä öljyllä öljytyt vartalomme litisevät rakastellessamme. Sitten suihkuttelemme. Alakulo valtaa mielen, olemisen läpi putoava tyhjyys. Täytymme yöpalasta. Rakastelemme, syömme lisää, lepäämme, syömme ja puhumme, puhkumme, rakastelemme taas, torkahdamme kevyesti, heräämme jälleen rakastelemaan ja vihdoin uuvumme uneen valkoisina kuin hiiret.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Voi ihmisparkoja. Niin se vaan menee tässä maailmassa. Vauhdikasta tekstiä, etenee nopeasti.
5p, kiehtovaahan tällaista on aina lukea
Tarina aukeaa. Ja hurja, millä tavalla. Ravistelet.
Aivan mahtava loppu mielestäni, varsinkin kun tuo seuraava teksti on sitten hiirijuttu. Muutenkin koko ajan paranee ja kiihtyy, "Katselen. Autan vetoketjussa" -kohdan jälkeen jo aivan koukuttava teksti!
Tämä juttu taas on, jos mahdollista, omalla tavallaan huippu. Taidonnäyte tämäkin. Tämä on hauska ja kaunis kuin lasia. Kaikki näkyy, mitä on lasihäkissä nähtävää. Ja kaikki on niin kuin pitää, kuluttajan helvetti ja taivas, samalla kertaa. Ydinlause siellä jossakin keskellä melkein huomaamattomasti. "Alakulo valtaa mielen, olemisen läpi putoava tyhjyys." Nykyihminen, moni meistä, on tässä kuvattu kuin lasin läpi nähtynä. Todella hyvä teksti.
Kaikki palikat kohdallaan.
Niin, kun mikään ei riitä... Lahjakasta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (13 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty