Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Ensimmäinen runoni

Tämä on ensimmäinen:
Jossain syvyydessäni, aistien alla,
ihon alla, muistojen alla, rintalastan alla,
aortan alla on pala päivää ja yötä,
sitä päivää, jona synnyin,
kevään kylmäälämmintä yötä.
Äitini kipu, isäni odotus,
maailman itseensä kutsuva voima.

Päivisin kaipaan kauas, päivät ovat pieniä
ja maailma on niissä,
mutta öisin kaipaan takaisin,
sillä yöt ovat yksi suuri.
Tämä on ensimmäinen runo,
jossa kerron tästä,
että joskus pelkään.

Tämä on ensimmäinen kerta,
kun aion niin kauas kuin voin
kotoani lähtemättä.
Se mitta on kuitenkin pitkä.
Minkä tahansa vaatteen alla,
katulampun alla, katseen alla,
katoksen, tunteen, sillan, taivaan alla on tuttu,
tuntematon ja läheinen rintarinnan.

ensimmäinen ainakin tänä kesänä
-Reetta Niinisalo

Annetut kommentit

Paljon todella viehättäviä kohtia:
"...Maailman itseensä kutsuva voima."

"...päivät ovat pieniä
ja maailma on niissä,
...sillä yöt ovat yksi suuri."

Jotkin kohdat ovat kuitenkin ajatustahämmentäviä, eivätkä sano riittävästi kuten
"kevään kylmäälämmintä yötä." - tässä on vähän turha paradoksi, joka kikkailullaan
rumentaa runoa - puhumattakaan siitä, että kevät, yö, kylmä, lämmin ovat kaikki
määritteitä, jotka eivät kiinnity konkreettiseen. Tavallaan koko lausuma on täynnä
tyhjää abstratiota.

tästä kohdasta poistaisin turhaa toistoa:
"taivaan alla (on tuttu),
tuntematon ja läheinen rintarinnan."
--> "taivaan alla
tuntematon ja läheinen rintarinnan."

4p
Joissain kohdin on havaittavissa sitä Juhon mainitsemaa tyhjää abstraktiota, ja se hämää. Kolina kuuluu, mutta sisällä ei näy mitään. Muutoin kaunis runo. (Uudelleen)Syntymän teema tuntuu kulkevan koko runon läpi, mikä tukisi otsikkoakin, tavallaan.
Tukeva ensiaskel, joka toivottavasti vie kohti uusia runoja.
Pidin todella paljon, eritoten tunteesta jonka sanoillasi sait aikaan.
Oikein hyvä! Nimi on parasta, katsoin mielenkiinnosta, onko joku julkaissut ensimmäisen koskaan kirjoittamansa runon. Sitten mietin, onko runo "tehty" silloin, kuin se on kirjotettu vai joskus paljon aikaisemmin.
Kiitos kaikille kommentoijille! Tiedostan mainitsemanne tyhjän kolinan, sorrun siihen toisinaan.. Ehkä kyse on siitä, että itselläni päässä oleva ajatus ei vain tule niihin sanoihin, eli itse saan sen kiinni koska kirjoittamani sanat vain ovat päässäni yhteydessä ajatukseen, jonka yritin ilmaista.

Annalle ja muillekin, jotka ovat tulleet oikeasti ensimmäistä runoa lukemaan, voin laittaa tähän sen oikeankin ensimmäisen runon, ainakin ensimmäisen säilyneen. Se on kirjoitettu isäinpäiväkorttiin silloin, kun juuri osasin kirjoittaa.. (kortissa oli kalastava poika)

"Sinua rakastan.
Kalaa pakastan.
Tule luokseni
minun vuokseni.
Kaloja ongin,
sinulle tongin.
Yritin sinua virvoittaa,
mutta en jaksa enää kirjoittaa."
Ei suinkaan mitään tyhjää kolinaa. Anna kolista vaan jos näin hyvin ajatus lentää runossa! Kaikki pelkäävät aina joskus. Pelko on sopivina annoksina kasvattava voima 4p.
Reetta, kysehän voi olla myös siitä, että me ei vaan tajuta. Aina ei voi voittaa, mutta pääasia on että tulee runoja. Ja mitä ekaan runoosi tulee: Aivan mahtavaa!
Osaan samaistua tähän runoon. Samanlaisia asioita olen miettinyt itsekin viime päivinä. Kauniisti kuvattu tunnelma. 5p.
"Ehkä kyse on siitä, että itselläni päässä oleva ajatus ei vain tule niihin sanoihin"

Minusta toisin päin, elikkä päässä oleva ajatus tulee sanoihin liikaa. Mutta mitäs sillä on väliä. Hyvä runo kuitenkin.
Huoh... runon nimen vuoksi en ole jaksanut avata tätä tai sitten olen avannut ja silmäillyt hyvin nopeasti. Nyt etusivun poiminnoista tekijän nimen innoittamana päädyin lukemaan.
Runossa on monia hienoja kohtia ja tavoitan tunnelman hyvin.

Tämä kohta mielestäni turha "Tämä on ensimmäinen runo,
jossa kerron tästä,että joskus pelkään."

Muuten runo toimii erittäin hyvin. Lopusta pidän erityisesti, tai siis varsinkin lopun alusta ja J.Niemisen ehdottama korjaus loppuun myös allekirjoitetaan.

Tämä on paras lukemani runo sinulta! Minua on aiemmin vaivannut runoissani silloin tällöin lievä sanahelinän tuntu. Ovat toimineet monesti osiltiin. Konkreettia olen kaivannut. Nyt sitä riittävästi ja särmää. Koen saavani tästä heti otteen, ja sen kantaa loppuun asti! Hyvä ja kiitos! Vahva nelonen.
Jos ja kun tämä on todella ensimmäinen runosi niin tämähän on loistava. Jokaisen tuotoksista löytyy arvosteltavaa, ainakin jos siihen on halua. Itse en tiedä teoriapuolesta hölkäsen pöläystä enkä siis puutu siihen. Kommentoin sen mukaan mikä tunne minulle runosta jää ja tästä jäi hyvä. Tavoitin tästä voimakkaita ja hellyttäviäkin tunteita. Lukija kiittää :)
Ei tama oikeasti ole ensimmainen runoni (eka runo on tuossa ylempana kommentissa), olen kirjoittanut runoja jo aika monta vuotta, mutta kiitos kommentista! :)
Jättäisin ehkä ton tämä on ensimmäinen homman kokonaan pois sillä se toisi runoon enemmän voimaa eikä häpeilevää yritteliäisyyttä. Runossa on hyviä kohtia mutta se jää aika yksiselitteiseksi itsensä etsimiseksi ja metalyyriseksi. Kielikuvat on selitetty puhki. En pidä siitä, että tämä on eka runosi. Se luo ikävän vaikutelman koko runon ylle. Haluan lukea tämän runona kuin runona.
Kaikkia ei voi tietenkaan miellyttaa. :) Mutta tama runo perustuu sen sisaiselle ensimmaisyydelle, joten minulle ne kohdat ovat suorastaan tarkeimpia. (anteeksi pisteettomat aat.) Mutta voit aivan huoletta lukea tata runona kuin runona, jossa runomina kertoo itsestaan. Sita tama on minullekin, yksi niista sadoista, jotka olen kirjoittanut ja tulen kirjoittamaan. Kiitos kommentistasi, Asko!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.06 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty