Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Haluaisin ettet enää seisoisi siellä

Haluaisin ettet enää seisoisi siellä
kaikkien noiden vieraiden valojen
täytyy olla jotenkin vaarallisia
yhdessä

haluaisin ettet enää seisoisi siellä
voisimme yrittää vielä kerran
pelastaa huoneen
sisustaa sen uudelleen
asettaa tavarat sellaisille paikoille
joilla ne pysyisivät

haluaisin ettet enää seisoisi siellä
en näe kasvojasi
mitä ne näkevät
edessään, allaan
autoja jotka kiertäessään
samaa kehää
pyrkivät unohtamaan
ihmisiä jotka kävellessään
eteenpäin
jättävät maahan jälkiä

haluaisin ettet enää seisoisi siellä
yö on jo huomannut meidät
nyt pitäisi elää sen mukaisesti
tällä sängyllä

haluaisin ettet enää seisoisi siellä
silmäsi pettävät sinut
et näe mitään, et mitään muuta

silmäsi pettivät

et mitään, et mitään muuta


Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Hieno runo, mitä muuta voi sanoa. Tässä edellisen runon epävarmuus muuttuu silmin nähtäviksi, ja nyt on vuorossa tunne: halu. "Haluaisin ettet enää seisoisi siellä..." Tämän voisi kuvitella kuvaksi, jossa tapahtuu jotain tunteita liikuttavaa. Ja ennen kuin runo loppuu, se on todella tapahtunut. Ensin on suru, mutta onneksi tai epäonneksi, ehkä surun läpi, nähdään asia todellisena. Kanssanäkijän, oli hän vaikka nainen ensimmäisestä runosta, silmät pettävät, ja sitten: "et mitään, et mitään muuta". Tapahtuu se, mitä on pelätty.
5p.
Ensimmäisessä säkeistössä korostuu se, että nainen on nyt ikkunan toisella puolella. Toinen säkeistö taas korostaa asiaintilaa ikkunan sisäpuolella. Kahdesta ei siis tullut yhtä. Kaksi mieltä jäi sovittamatta yhteen. Lopetuksen voi tulkita monella tavalla. Kaikki mitä ihminen näkee näkyy tietysti hänen silmissään eli ihminen näkee vain silmänsä. Jo tämä juoruaa aistien petollisuudesta, sillä mies pystyy omalla näköalapaikallaan ikkunassa näkemään paljon sellaista, mitä nainen ei omasta paikastaan katutasolla voi nähdä: esimerkiksi kulman takaa ylinopeudella lähestyvän auton tai naista ehkä katseellaan seuraavan hiipparin. Nainen ei siis näe totuutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi yksin nähdä totuutta. Toinen tapa tulkita tuo lopetus liittyy ihmisen tapaan tulkita näkemänsä omien intentioidensa kautta, jolloin havaittu totuus luiskahtaa kuolevaisen ihmisen näkökulman taakse piiloon. Ihminen ei näe ympäristöään puhtaasti: esim. puolen metrin puukeppi ja sen päässä oleva teräväksi muotoiltu rautakappale saa nimen kirves ja alkuperäinen havainto raukeaa, jää toissijaiseksi omien aikomusten ja toiveiden värittämän todellisuuden alle. Tällä tavalla silmät pettävät. Ne ovatkin siis oikeastaan peili (jälleen kerran :) Näkökulma kertoo enemmän meistä itsestämme kuin näkemästämme.
"silmäsi pettävät sinut
et näe mitään, et mitään muuta

silmäsi pettivät

et mitään, et mitään muuta"


Piti tuossa vielä kirjoittamani, että nämä lopetuksen tulkinnat eivät minusta ole vaihtoehtoisia vaan molemmat yhtäaikaa päteviä.
Toisto toimii kuin tauti. Hienon runokuvan maalaat. Tässäkin on todella vahva tunnelma. Jotenkin uskomattoman tarttuvia nämä tekstisi. Niiden maailma vie lukijan mukanaan.5.pistettä.
eriitäin hieno, varsinkin toinen säe on mahtava
Tuo on kyllä hyvä tuo kakkossäkeistö! Huoneet ja tavarat, niin arkiset asiat, mutta mikä merkitys niille tuleekaan.. niin, pysyvyys, saada kiinni jostain, kehät, jäljet, ei mitään
5p, kaunis runo, melkein kateeksi käy...
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.42 (12 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty