Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Hiiret

Punainen valo. Houkutus. Pelko. Ehkä tänään painaessani vipua saankin jotakin jännää. Ei! Taas sähköisku. Vartaloni tärisee ja viikseni vipattavat. Heti perään sytyttävät vihreän lampun, innostun ja unohdan äskettäin saamani sätkyt, yleensä vihreä valo tietää ruokaa ja juomaa. Tänään antoivat jotain jauhomaista ainetta. Tulen hyvin kärsimättömäksi, juoksen päättömästi ympäri labyrinttia vailla päämäärää, tärkeintä on etsiä, toimia. Eksyn, en voi kontrolloida mieltäni, kumma vimma ja paniikki. Ahdistun ja huohotan liian nopeasti, päässäni sumenee. Noin kymmenen tunnin unien jälkeen olen rauhoittunut. He tarkkailevat minua. Makaan umpiväsyneenä. Vihreä lamppu syttyy. Tahtoni saa jostakin voimaa, hypähdän ylös, kiirehdin, sillä vihreä lamppu ei koskaan välky kauan. Tällä kertaa petyn. Suuhuni valuu ruokaliuosta. Minullahan on jano ja nälkä, mutta kaipaan sitä jauhemaista ainetta. Tärisen horkassa. He hykertelevät lasitaivaani takana. Tohtori Bergström, joka vietti lapsuutensa repimällä hyönteisiltä raajoja, hieroo käsiään. Assistentti avaa luukkua ja laskee naaraan käytäville. Koska labyrintti on kauttaaltaan lasia, näen ilkialastoman kumppanini jatkuvasti, vaikka välillämme olisi kuinka monta seinää. Moraalitonta! Selibaattini on ollut pitkä. Kidutusta! Etsinkö reitin naaraan luokse? Jahtaamiseen voi mennä tavattoman kauan, kenties koko nuoruuteni. Ja vain huomatakseni lopulta, että hän olisikin minulle täysin sopimaton kumppani? Naaras saattaa mielivaltaisesti säännöstellä tyhjennyskertojani, pitää minua niin vallassaan. Pitkinä intohimottomina välikausina joutuisin viettämään parisuhde-helvettiä. Pakottaisi oravanpyörään. Mutta miten järjetöntä järkeillä. Tunteet sanovat ja minä vikisen. Sitä paitsi saalistamisen jännitystä ei voita mikään. Ehkä he istuttavat minuun myöhemmin jonkin taudin, joka olisi kuolemaksi.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Tähän on vaikee sanoa mitään.
Tulee mieleen Johanna Sinisalon novelli Valkoinen hiiri, mutta se kyllä johtuu vaan aihepiiristä.
en jaksa nyt analysoida ollenkaan, mutta paras näistä, 5p
Tämä on minusta näistä paras. Vaikea keksiä nyt mitään kritiikkiä, tykkään hirveästi! "Kiva" tohtorikin on parilla luonnehdinnalla saatu noin eläväksi, jes!
Niinpä. Eläimet ovat hyvin inhimillisiä, näyttävät esimerkkiä ihmisille. Ihmekö siis, että niitä käytetään koe-eläiminä. Ja ihmekö sekään, että ihmiset käyttäytyvät eläimellisesti. Samoja vaistoja ja viettejä on luomakunnan noudatettava. Sillä mikä lopulta onkaan elämän tarkoitus? - Eiköhän se ole jatkumon luominen elämään ja elämiseen. Kaiken hässäkän ja kiireenkin keskellä, tämä puoli muistuttaa olemassaolostaan aina ja ikuisesti. Mainio tarina tämä.
Vasta viimeisen jälkeen voin kommentoida kaikkia kolmea. Kolmas oli ikäänkuin selitys aiemmille, minusta. Kamalaa!
Teksti on siis mukaansatempaavaa ja taitavaa, mutta elämä näyttää kamalalta. Haluan pois nuo näyt silmistäni!
Kaikkeen ei tarvitse suostua, elämässäkään. Huh. Nyt sait minut vihaiseksi.
:)
Tämä tosiaan toimii kokoavana tarinana.
Loistava, loistava, aivan loistava. 5p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.15 (13 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty