Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Puutarha (Ilmestys)

Katsoin kaiken kuihtuvan
kukaan ei asu täällä
nyt majoitan tätä kylmää taloa
niin kuin omistaisin sen

Kukat kasvaa kieroon
taipuvat talven tahtoon
pakkaset saapuvat taas
ne kolkuttavat ovella

Hautaan muistoja takapihalle
leikkaan menneisyyden iholta
katkeriin kuoppiin upotan haamut
ja kutsun sitä elämäksi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Mikko Malm

Annetut kommentit

on taloni kylmä talo
tässä on havaittavissa jokin syvällinen sanoma, joka ei minulle punkkua nauttineena täydellisenä aukea, mutta havaitsen sen olemassaolon. asutat kylmää taloa kuin omistaisit sen, kaikki ympärillä kuihtuu, mutta elämäksi kutsut sitä, että hautaat totuuden. mielenkiintoista.

jonkinnäköinen tosiasioiden kiistäminen tekee mukavamman asua talosta, joka ei ole edes oma. onko se hyvä asia, että tekee asioita, joita mimeettinen minä runossa kutsuu elämäksi, vai onko se, mitä hän kutsuu elämäksi, valhetta, joka on vahingoksi. eli onko rehellinen elämä onnellisempaa kuin valheen varaan pukattu vai onko virhe kutsua elämäksi jotain sellaista, jolla ei ole todellisen elämän kanssa mitään tekemistä.
Kaikki ymmärrettävää ihmiselämästä käsin, mutta ehkä vähän liian tuttua, sinun teksteistäsi ellei muualta :)
Viimeinen toteamus on tuttu ja ehkä turhan toteava. Kenties runo toimisi paremmin ilman sitä.
Pidän runon tummasta tunnelmasta. Hienosti se maalailee kuvastonsa. Viimeinen säkeistö on erinomainen. 4.pistettä.
Hieno. Jykevää tykitystä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.1 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty