Näinhän sitä jokainen yrittää onnea onkia, syöttinä oma (aito tai valheellinen) itse.

Tuo itseni/itsekin säkeiden lopussa tuntuu vähän kömpelöntä kun siitä herää ajatus että yritetäänkö tässä tavoitella jotain ihme riimiä. Tarvitaanko edes kolmatta riviä: "pieniä paloja löydän itsekin"? Siinä on myös epäselvää, että pieniä paloja mistä? Onnen pieniä paloja vai itsensä pieniä paloja - vai ehkä pieniä paloja jostain pohjamudasta?

Minäkin jäin miettimään, mikä tässä on likaa ja rytmin kannalta se on juuri tuo kolmas rivi. Muuten hieno kesäruno.

Kehittämiskelpoista tekstiä.

Jos Onni saaliiksi saadaan, niin se voi antaa persuuksille mojovan potkun. Heh!

Tässä on ihastuttava idea, vähän kaipaa hiontaa kyllä.