Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

The Receptionist

Tieten tahtoen
halusi olla häijy
eikä katsonut kohti
kun sihahti suupielestään huomenen

Nyt se tuolla supattaa
niin - kyllä minä tiedän
mitä peliä
tekisi vaan työnsä tuokin

Kyllä minä muistan
kaksi viikkoa sitten tiistaina
tuli töihin vartin myöhässä
eikä edes hävennyt

Pitäisi ehkä vihjata
siitä Johtajalle
saisi ansionsa mukaan
laiskuri

En kyllä käsitä tuollaista aina
olen ajoissa ollut ja tehnyt mitä
on käsketty, enemmänkin
enkä ole koskaan kieltäytynyt

Silti kohdellaan kuin kynnysmattoa
ja sysätään lisää ja lisää töitä
toisilla vain on näköjään
varaa lintsata

- Huomenta vain juu ei mitään
ai siksi kiirehdit ohi ei kuule
haittaa minä olen niin
tottunut toisinko kahvia?

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Ira Koivu

Annetut kommentit

Olen välillä esittänyt varauksia siitä että runosi eivät aina tunnu runoilta. Ehkä en ole vain ollut itse herkkä kaikille nyansseille. Tämän kohdalla tuntuu siltä että tässä on oikein kouluesimerkki siitä kuinka proosamainen teksti taivutetaan väkisin runoksi. Loistava rivitys tai siis tuo säkeisiin jako, säkeenylitykset ikään kuin, etenkin viimeisessä säkeistössä, mutta kokonaisuudessaan taas runo kulkee tuota "hiljaista loppuhuipennusta" kohti. 5p.
Tämäkin menee kuin naula sieraimeen, loisteliasta kerrontaa alusta loppuun. 5p.
Tässä on jotain soidinareenan tuntua, joskin myös jämäkkää totista toimintaa. Lieneekö paikallaan sanonta työ on ilomme ja laiskuus intohimomme.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.17 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty