Onpas vaikea arvioida. Pidän kevyistä väreistä ja rennosta viivasta (jota on ehkä vähän liikaa). Toisaalta kuva tuntuu jotenkin ohuelta tai pinnalliselta. Vartalosta nousee jotenkin esiin ihmisen kasvojen hahmoa ... tarkoituksella tai ei, ei väliä. Se, että näin uskalaa maalata, kertoo kyllä osaamisen ja kokemuksen tuomasta itsevarmuudesta. "Epäröivä" nelonen.

Jotenkin komppaan Timoa. Vaipaita minnekkään kuulumattomia viivoja syömässä itse aihetta, ihmistä ja ihoa.

Mondrianin suorakulmilla ja puhtailla väreillä toteutettu madonna. Julmetun aidon ja tosissaan olevan tuntuinen eukko. Metka risukko, joka tuijotellessa selkiytyy. Nimestä tulee puolapuut tai rekki mieleen. Voi se olla niin ja tyydytään venytysjälkijumppaan. Mutta jotenkin, vaikka vastaanpanien ja asiaa vältellen, kuvan ulkopuolelta löytyy se ensimmäinen käsi. Ilmeinen vahinko - kommentoija ja kuvan tekijä ihmettelevät yhdessä elämää, jota näin helpot ratkaisut hymyilyttävät...

Ei nyt sentään viitsitä irrotella aivan kuin vain sinä Markku tajuaisit kuvasta jotain . Kuva on ihan helposti tehty.Kaikinpuolin. Nopeasti väsätty ilman mitään rakennetta tai kauaskantoista ajatusta. Näin on.

Joo, ei irroitella liikaa. Mondriani jäykkine kulmineen ja utopistisine haaveineen ei ollut mielessä tätä tehdessä, helpostihan tämä tuli kuten nimetön kertoo, vaikka ajatuksesta olen eri mieltä. Kukin näkee aivoillaan, myös sokea, näin on.