Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

tätä hetkeä on helppo rakastaa

tätä hetkeä on helppo rakastaa
osaamatta sanoa
m i k s i

tätä hetkeä yritän selittää
innostuneena kuin
ylivilkas apinanpentu sen tekisi

                               a t
                         s a n
                   a v a
             e t t
       a n n
   o n  

onnen  
      tuottavaa
                 kuvapirtelöä

sävelmiä, jotka jäävät elämään


minulle kevät ei ole vaihdonväline
vaan aika
mitä jotkut odottavat kuoleman jälkeen

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Harri Holtinkoski

Annetut kommentit

Atsannettava onnea. Hyvä sanaleikki tuo ihme säkeistö tuossa keskellä. Kiva.
Lopetuksessa sanat ei soi, alku vei, keskivaihe kiihdytti("Atsannettava onnea", aivan loistavaa!),sitten pidettiin vauhdi huipussaan, mutta pihaan tullessa pohjassa tökkäsi, vaikka kartasta tarkistetteassa huomaa olevansa oikeassa paikassa. Eli ajatus lopussa on hyvä sekin, mutta sen rytmiikka ja sointi ei ole muun runon tasolla. Pakko tästä on vitonen numeroida, vaikka minulla tuo ongelma mitä.
Asettelukin on onnistunut. Sopivastikin kun käyttää oikeissa paikoissa, niin piristää.
No niin, tämähän toimii. Kielikuvissa mielikuvitusta ja aitoa riemua. Asettelu toimii hienosti keskivaihelle ja korostaa runon onnellista tunnelmaa. Viimeinen säkeistö on hieno, vaikka viimeinen rivi on siinä ja siinä meneekö turhan dramaattiseksi, runossa joka on muuten keveän oloinen, kuin keväinen mieli :) 4.pistettä.
on annettava sanat... niin, onko sittenkään?
nö höh. ilonpilaaja.
ei se ollutkaan siis tuo atsannettava onnea. sori, ei ollutkaan nerokasta, vaan aika perusmättöä. ja vielä vain väärin päin kirjoitettuna, tylsää!

ylivilkas apinanpentu, kuvapirtelö, kevät ei ole vaihdonväline. hyviä kielikuvia kuitenkin. "sävelmiä, jotka jäävät elämään" menee sekin tuossa tällä kertaa ihan kivasti, vaikka jossakin yhteydessä olisi niin vanha, niin vanha.

asettelu edelleen kiva, vaikka runon timanttisuus murenikin väärinluvun paljastuessa.
3 pistettä oikealle versiolle.
Onnen runot kyllä kaipaavat jotain aidon pöhköä onnea. Sattuman pienen pienien nyanssien tarkkaakin tarkempaa huomaamista omaperäisen sekaisen mielentilan tunnelman ilmaisulla.
Suurten linjojen vetäminen ja sellainen joku on auttamattoman tylsää lukijalle, vaikka tunteet olisivatkin kuinka omia, suuria ja aitoja tahansa.
Koskettava tuo viimeinen säkeistö. Kauniisti kiteytetty vahva tunne, joka kuitenkin jää tarpeeksi mystiseksi antaakseen tilaa ottaa omakseen. Voisi sanoa saman koko runosta.
Ihana runo kevätfanille. Minäkin olen sellainen. Viimeiset kolme riviä ovat suorastaan ilmestystä! Oivallus josta olen kiitollinen. Sellaista on oltava taivaassa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.75 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty