Tässäkin on mielestäni sadunomainen tuntu.

Vielä on peikoilla hirmuinen valta
Vangita prinsessa tunturiin.
Kallioluolassa kosteat seinät
vahtiva vampyyri ilvehtii.
Kiiruhda haltija kalterit murra
voineeko prisessa ikäänsä surra.

Katkelma omasta runostani

Kiitos Valde!

Kauneuteen pyrkivää, viatontakin. Muusta en tiedä, minä kyyninen polo, ja sitä kauneuttakin epäilen. En niinkään epäile näiden tekstien kauneutta vaan kauneuden voimaa yleensä. Ehkä pitäisi minunkin hakeutua tuonne lapsuuteen, johon jo ehdittiin viitata.

(Jos sänkyni alla kasvaisi valkovuokkoja niin en poimisi niitä. Se tuli mieleen siitä kun lähikoulun tohtori pisti lapset repimään hillittömät määrät valkovuokkoja ympäristötaideteokseen - siinäpä päiväkotilaisille kummastelemista.)

Minuun tällainen tehoaa milloin vain. Ensimmäinen kappale hieman haparoi, mutta loppu on jälleen vaikuttavaa tavaraa. Sadunomainen tosiaan, kauniskin.

Pidän ensimmäisestä säkeestä ja viimeisen säkeen valoittavista valkovuokoista, joiden voin tuntea nousevan esiin. Kokonaisuus jotenkin katoaa keskiosilla ja putoan kyydistä.

Kiitos kommenteista. Heh Juha, assosiaatiot!

Minulla oli tosiaan vähän vaikeuksia pukea sanoiksi tunne, minkä halusin välittää. Omasta mielestänikin jäi vähän haparoivaksi.

Harmi, ettei nykyään osaa enää kirjoittaa niin, kuin silloin joskus tosi nuorena. En tiedä, mihin kaikki ne sanat ovat kadonneet, mitkä silloin tuntuivat oikein virtaavan.

Häiritsee isojen kirjainten käyttö ihan alkuun. En löydy perusteita niille, ja erityisesti miksi "Helvetti" on tuolla välissä isolla, näin ollen se vain alleviivaa sen "rankkuutta", varsinkin kun käyttäisin noin suuria termejä vain hyvin harkiten.

Yksittäisiä hyviä kohtia on. Kokonaisuus on kuitenkin hapuilevaa. Otsikko tässäkin hyvä. Kokonaisuutena taipuu niukasti plussaan puolelle, siis kolme pistettä.

Janille:

Kiitos kommenteista. Isot kirjaimet siksi, että halusin jäsentää tekstiä niiden avulla, koska en tykkää pisteistä ja pilkuista.

Helvetti on isolla siksi, että tarkoitin sen oikeaksi paikaksi, en sen rankkuutta lisäämään. Siitä on tullut puhekielessä yleinen käsite, ja halusin erottaa tämän siitä.

En tykkää laimeista otsikoista, siksi kiinnitän omiini erityishuomiota.

"...tai jotakin
mihin en usko"

äh, tai jotakin...