| Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat | Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus |
| Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään |
![]() | Aikajärjestys | ![]() |
Olen istunut vieraissa tuvissa
kertonut pöydissä kuinka taivas
palaa yhä idässä
asetan lompakkoni pöydälle
kehotin tarttumaan siihen
en kadu tekemisiä
tekemättä jättämisien
vuoksi
olen riutunut yöni
Edellinen työ
| Näyttelyn etusivulle Näyttelyn yhteenvetosivulle |
Seuraava työ
|
Annetut pisteet
| ||||||||||||||||
Annetut kommentit
Olen istunut vieraissa tuvissa (perfekti)
kertonut pöydissä kuinka taivas
palaa yhä idässä
asetan lompakkoni pöydälle (preesens)
kehotin tarttumaan siihen (siis tässä kohtaan oudosti heti perään imperfekti!)
Säkeessä: "kehoitin tarttumaan siihen" on toinenkin ongelma. Se katkaisee hyvin alkaneen yksinpuhelin ja viittaa toiseen ihmiseen: kuka puhui kenelle? Toivoisin että aavemainen elämänmakuinen monologi jatkuisi yksinpuheluna.