Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Sinä, minä ja kantele

Sinä, minä ja kantele
puron pehmeän hiljainen laulu
sinivalkoinen maisema

vähän aikaa aiemmin
saalistimme lohta
on savukalaa kohta

vähän aikaa myöhemmin
kaksi ihmistä kuin taulussa
täyttää toisensa naurussa

kantaen paljon muistoja
ne kaikki ovat totta.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Harri Holtinkoski

Annetut kommentit

Aitoa elämän makua tässä.
Hieman vierastin yhtäkkistä riimitystä. Kaksi ihmistä tässä tekevät itselleen muistoja, jotka eivät ole mitään keksittyjä tarinoita. Niitä voi lapsilleen kertoa sitten joskus. Kuinka äiskä ja iskä kalastivat lohta, savustivat ja viettivät aikaa puron rannalla.
Elävää, maistuu todellisuus kaikissa elemeteissä. Hienosti kirjoittuna. 5.pistettä.
Runo soljuu kuin puro.
Tuo sinivalkoinen maisema lienee viittaus kansallisromanttisiin maisemiin, joihin runossakin viitataan - vaan tämä romantiikka lienee totta :) Erittäin taidokas runo!
Tämä näyttäytyy minulle kuvana, tauluna, maisemana.
Tuossa alussa oli kyllä "Mukkaa".
Itse en juurikaan pidä ns "sekoitusrunoista" joissa on loppusointuja ja muuta lyriikkaa.
Puron lyriikalle.5p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.21 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty