Vanhuus

Aivan kuin uni
se siellä koputteli
utuisena maalaili
mieltäni halaili.

Sinun kuvasi
minun kuvani vieressä
on se maisema
joka sieluani koristi.

Nyt ovat korttini himmeät niin,
aavistuksen vaalenneet,
iän patinoimat ja kalpeat.
Silti kultaakin kalliimmat.

Katseesta niiden kuvien
voin polvistuen hiljaa lukea
sen kauniin tarinan,
jonka yhdessä eläen
saimme riemulla täyttää.

Tyhjyydessä istuen
joudun tähän tyytymään.
Ulkoiseen yksinäisyyteen,
sisäiseen toveruuteen
- odottavan hetken hartauteen.