Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Elämän koulutiellä

Oli lapsuuskotini nurkat
ränsistyneet, painuneet.
Rakas mielikuvien linna
sen kattopäreet murenneet

Vanhan kotikaivomme kansi
oli maahan vajonnut
ja äitini perunapelto
sammaleeseen maatunut.

On elämä ihmisen lyhyt,
pian sammal peittää sen,
metsämökiltä rakkaat muistot
tulee mieleen uudelleen.

Tuvan seinässä tyhjä aukko,
siinä akkuna ollut on,
nyt katselen aukosta sisään,
mieli nousee liitohon.

Istuu penkillä pieni poika
aapiskirja kädessään.
Vielä kirjan kannessa kukko
pitää karttakeppiään.

Kirjan kuvassa siivekäs keikkuu
herra harakka verraton,
possu kuoputtaa, maata kyntää
iso, röhkivä, huoleton.

Luulen, lapsuuseloni tuolloin
vailla huolia ollut lie,
näkyy männikkökankaat laajat
poronpolut, valtatiet.

Poronpolkuja kuljeskelin
Vekku – koiraa taluttaen
kesyt kuukkelit luokse lensi
kämmenelleni istahtaen.

Lapsuusaikani vuodet vieneet,
elonkoulua eivät vie,
jälleen tänäänkin aamusella
alaluokalle johtaa tie.

Kun koulut ovat jälleen aloittaneet työskentelynsä, niin tuli mieleen oma kouluaikani, jota tosin edelleenkin saan jatkaa. En ole vieläkään luokalle päässyt, vaan alakoulunpolkua pieni reppu selässä opinahjoon aamuisin tallustelen.
-Valde Aho

Annetut kommentit

Onpa todella lämmin tunnelma tässä :) Aivan voi tuntea mökin tunnelman. Minun syntymäkotini on valitettavasti ajat sitten purettu - vanha punainen pohjalainen maalaistalo peltojen keskellä. Muistoissa silti yhä seison sen pihalla, ja isä astelee hymyillen pihatietä kotiin päin, katsoo minua :) Vielä pari vuotta sitten jouduin aina ohi ajaessani tarkistamaan, eikö se tosiaankaan enää ole siinä! Mielessäni tietenkin on.
Kiitos Harrille lämminhenkisestä palautteesta.
Ihastuttava kuvaus pienen pojan koulutiestä. Ei se elämänkoulu koskaa lopu, mitä vanhemmaksi tulee sitä hölmömmäksi itsensä kokee.
Mahtava runo, lapsuuden polkuja on toisinaan kuljettava ja muisteltava. Samoin isovanhempien jälkiä, joista ei monesti ole jäljellä enää kuin kivikasoja muistona kovaan ja kiviseen maahan tehdystä peltotilkusta. 5p.
Tässä on kuvausta menneestä, mutta toisaalta mikä loppujen lopuksi on muuttunut ajan saatossa perusasioitten suhteen, ei mikään, tunteet, tunnelmat ovat samoja. Vahvaa ja taitavaa riimittelyä kuten sinä sen hyvin osaat. 5.pistettä.
Loistava, vahva kuvaus menneestä, mutta mahtava peilaus myös nykyaikaan. Riimittelytaito hallussa. 5p.
Kiitos kaikille palautteen antajille. Mukavia syyspäiviä.
Tuli jotenkin mieleen runo(suomennos) "Koulussa" Susan Coolidgen nuortenkirjasta "Katyn toimet". Se on siis näitä samana aikana kirjoitettuja kuin "Pieni runotyttö" sun muut. Löytyy linkin takaa neljäntenä. http://jouluihminen.vuodatus.net/page/puhuttelevatrunot

(Muistin muuten ulkoa. Mitä lie se kertoo minusta, omia runojanikaan kun en muista.)

Mutta siis melkoisen sama lämmin tunnelma tässä. Meissä jokaisessa on se pieni, ihmettelemään kykenevä lapsi, jos vain muistamme häntä vaalia. 4p.
Kiitos Minna. Lämmöllä Valde.
Hyvin menee Valde! Mahtava tunnelma tässä runossa. Viisi pistettä ja vääpelinjämät.
Vanha kunnon Valde. Tällaisista runoista hänet tunnetaan. :) Hyvälle mielelle tulee lukiessa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.18 (17 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty