Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

peikkoparka.

pieni peikko puun juurella karkuun juoksee sadetta

saatana, se herra tarjoaa peikko paralle apetta

peikko parka karkuun isäntäänsä juoksee

jumala se viittoo taivaalla häntä luokseen

enkeli ja piru sillä peikolla olkapäillä

"kävele suoraan" sanoo piru sille heikoilla jäillä

enkeli taas ojaan aikoo ohjastaa peikko paran

peikko ei uskalla, piruhan tekee peikosta aran

peikko se pieni jäihin uppoaa ja sekoittuu

enkeli sanoo "peikolle pahuus kohtaloksi koituu"

ja peikkoparan viimehenkäys kupliksi lammessa muuttuu

nyt pienemmät peikot miettii "isäpeikko meiltä puuttuu"


-Anna-Elina Murtola

Annetut kommentit

En tahtoisienempää tällaisia runoja lukea. Peikkoparka, mutta parka minäjos enemmän on näitä jossain. Sorry Anna jos tämä on paras runosi
Tulee hieman mieleen Grimmin ja H.C.Andersenin synkät sadut, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Pidän tämän runon tarkasta rytmistä, tarinakin Ok.
Tarinan juoni on käytössä kulunut ja liian tuttu. Sadunomainen opetustarina - hyvän ja pahan palkkiosta
on tietenkin ikuinen totuus, mutta puku johon se puetaan on tässä kohtaa vanha ja haalistunut. Rytmillisesti runo pelaa hyvin.
Runosi näköjään jakaa mielipiteitä. Annoin 4 p. Pidin rytmistä. Suru tuli peikkolapsiparkojen puolesta. Samaa mieltä kyllä Kirstin kanssa siitä, että ei tämäntyyppisiä jaksa montaa lukea peräkkäin.
Minäkään en oikein pidä tästä. Jotenkin liian ilmeinen ja selkeä makuuni.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 2.4 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty