Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Rakastuminen talviyönä


lumi täyttää maan
varisevat varpuset
eivät kestä, hiljaiset
kaikkea tätä kuolemaa

taivas tummuu, tukehtuu
ja maan uumenista kuu
sanoo: vielä valaistuu
ääni yössä? - hän pakahtuu

kuulee äänen, sydämen?
pienen kiivaan jyskytyksen
piilottaa sen salaisuuden:
hän on täällä, minä en.


-Anna Virtanen

Annetut kommentit

En osaa nyt eritellä tarkemmin, mutta pidin kovasti tästä.
Runosi on kaunis, varsinkin loppu. Osaat tiivistää asioita, mutta ehkä omaperäisempi sanasto voisi parantaa runojasi entisestään, ei sikäli ettei sitä jo löytyisi. Riimit tekevät lukemisesta helppoa ja rytmikästä, joten varsinkin niitä jää ajattelemaan. Annoin 4 =)
Salaperäinen runo, hyvä rytmi. Tykkäsin varsinkin kohdista "varisevat varpuset eivät kestä, hiljaiset" ja "piilottaa sen salaisuuden: hän on täällä, minä en". Nimessä on miettimistä.
Kiitos paljon kommenteista. :) Tässä on tarkoituksella melko riisuttua sanavalintaa ja tiivistä ilmaisua. Ajattelin, että sillä tavoin saan hieman vähennettyä ylenpalttista dramaattisuutta - aiemmissa versioissa oli ehkä sanallisesti vähän enemmän revittelyä, mutta lopputulos oli jotenkin tasapainoton.
Viimeinen säkeistö on hyvä, alusta en pidä niin paljoa.
Kaunis ja lohduton. Pidän erityisesti "taivas tummuu, tukehtuu" säkeestä.
Aivan kuin tämä olisi arvoitus jota en saa ratkaistua.
Pidän salaperäisyydestä, jonka onnistut tähän luomaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.13 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty