Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Frida

minä muistan sinut
tapasimme kiivetä öisin
salaa ala-asteen katolle
katselemaan universumia yllämme

minä tunsin yhden tähdistön
sinä monet planeetat
kalastelimme tähdenlentoja
ja minä toivoin
ettet koskaan lähtisi

katosit kuitenkin
aivan liian aikaisin
paperisiipeni käyneet ohuiksi
kuin Raamatun sivut
kun sinä katosit

en tiedä miksi lähdit, Frida
en tiedä minne menit
et taida tulla takaisin
kirjoitin sinulle 43 kirjettä
ennen kuin myönsin itselleni
et vastaa

iltaisin mietin olitko sinäkin vain tähdenlento
jonka voi nähdä vilaukselta
jos on oikeaan aikaan oikeassa paikassa

viime yönä näin unta
jossa löysin sinut
heräsin aavekipuun
joka poltti rintaa

minä muistan sinut
muistatko sinä

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Sanni Hosio

Annetut kommentit

Myönnän, että kirjoitan nämä sanat luettuani ensin Sannin muutkin runot. Eli tähän tulee pakostakin vertailua. Tämä ensimmäinen on kuin hyvä hedelmä,ja toinenkin maistuu hyvältä, mutta sitten tapahtuu jotain, mikä rikkoo tunnelman. Tässä runossa kaipuu on polttavaa. Ystävä tai rakkauden kohde, ehkä molempia,saa kauniin "kirjeen", mutta kirjoittaja jää odottamaan - "tähdenlentoja". Kauniita kielikuvia,
tunteita herättäviä lauseita. Täytyy unohtaa nuo kaksi viimeistä "vihanpurkausrunoa" ja antaa tälle ablodit.
Pikkuisen olen Markun kanssa samoilla linjoilla. Voisiko kolmannestä säkeistöstä ottaa viimeisen säkeen kokonaan pois?
Ehkä oli tähdenlento, kun olemme tähtien sukua.
Tämä on mielestäni todella, todella kaunis. Luin tämän jo eilen, ja tänäänkin oli palattava. "muistatko sinä" on loppuun vähän vaisu ja tylsä, ehkä koukuton (piti tästä nyt jotain huomautettavaa keksiä!), mutta saat kyllä täydet viisi pistettä ! Ja talteenhan tämä on omaksi iloksi otettava, kiitos.
Aika perus kaihoilua, mut tää oli hyvä: "kirjoitin sinulle 43 kirjettä ennen kuin myönsin itselleni
et vastaa"


No voih. Tämä runo melkein tulehtuu kliseisiin. Tässä on niin paatoksellista romantiikkaa että jos esittäisit tämän niin se kuulostaisi melkein koomiselta. Jättää kuitenkin miettimään että kuka tuo Frida on, mikä on lopun setin kannalta hieno asia.

Mutta näin ihan yhteiskunnallisena kannanottona täytyy kysyä, et kuka tällaisia nostelee etusivulle?
Minullekin jää syvälle mietityttämään, kuka Frida on? Läheinen hän joka tapauksessa on ja on ollut. 5p.
Hitsi tuo 43 kirjettä ilman vastausta kohta on loistava! Hivenen turhan kertovaa. Alkuosa toimii hienosti, huolimatta siitä, että siinä turhankin paljon tuttuja elementtejä, lyyrisesti tavattoman sujuvaa, pakotonta. Toiseksi viimeinen säkeistö ja viimeinen ovat tuttuudestaan huolimatta tässä runossa paikallaan. Kokonaisuudelle vahva kolmonen, niistä kliseistä huolimatta, niitä voi käyttää myös taiten, kuten tässä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (12 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty