Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Epätoivo - Vapaus - Toivo

olen metalliseen pylvääseen
kahlittu eläin
ravinto tihkuu hauraaseen suoneeni

en ole vain yksi
olen kaksi
minun pitäisi pystyä ruokkimaan poikaseni

vapaus on itkuni yksinäisyydessä
toivo on sydämesi vahvistuva läpätys
kivun ja kärsimyksen puolivälissä

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Jeppe Piskuinen

Annetut kommentit

Riipaisevaa ja lohdutonta. Toivon herättävää. Tämäkin, sarjasi viimeinen runo yltää todellisuudessaan
suuriin mittoihin. Olet onnistunut kuvaamaan haurasta ihmiseloa harvinaisen kyvykkäällä tavalla.
Samaa mieltä Markun kanssa. pysäyttävää.
Lapsensa menettämisen tuska on kai suurinta surua maailmassa. Upean koruttomasti olet saanut nämä raastavat tunteet esille. Onneksi tässä viimeisessä on toivo.
Koskettava.
Huikea tämän kokoelman päätösrunona. 5p.
5p, vahva,aika paljon on jo nuo edelliset sanoneet
Aivan loistavasti kuvailtu tuska! Tämä sarja saa vahvemmankin isän tunteet esille.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.29 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty