Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

aavikoitunut ratsastaja etsii sydäntään

taivas valuu niskaani kuin märkä ja painava kangas
paholainen soittaa viulua katoilla joilla kukaan ei tanssi
kun kuolema kulkee kaduilla, se valitsee kiertotien
joka kulkee sinun kotisi kautta

elämä ei tarvitse ketään
eikä eläin tarvitse kesyttäjää

minä makaan valuvan taivaan alla
ja minun vuoteeni on kuoleman reitin varrella
mutta miten hitaasti päivät kulkevatkaan ohitseni tällä aavikolla
jonka ainoa keidas olen minä itse

olen kulkenut vain lyhyen matkan
mutta olen väsynyt laahaamaan jalkojani
aurinko saa minut voimaan huonosti
ja pimeys kietoo pitkät sormensa ympärilleni kuin korppikotka

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Maria West

Annetut kommentit

Outoa pimeää valoa, pidän sen lähtökohtaisesti ainoan itsestäänselvyyden eli kuoleman ja matkan rinnastuksesta. Sitä tää kaikki on.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.8 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty