Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Anna mun syntini

Mitää ei oo viel menetetty. Täytyy vaa toivoo ihmettä. Ihmeitä tapahtuu. Kunha vaa jaksaa uskoa. Täytyy uskoa. Vittu kaks kuukautta. Maks. Onkohan itte ihmeellä aikaa maksimissaa kaks kuukautta, vai pitääks sen tapahtuu aiemmin? Tavallaan niiko viimine käyttöpäivä. Et jäis aikaa korjauksii. Oiskohan se niiko koht vai onkoha se menny jo.
Pakko vaa uskoo. Ihmeesee. Usko ja ihme. Mitäs kahen kuukauden päästä tapahtuu eli mitä mä tuun missaan. Kevään ny ainaki, sehä alkaa vasta toukokuussa. Salppurin kisat. En ehi nähä kuika suomipoika juhlii ison mäen jälkeen Lahdessa. Enkä vappua. Onpa vittumaista kuolla. Uskoo pitää. Miksemmä usko että mä kuolen? Mikä siitä tekee niin mahdottoman ajatuksen? Kaikkihan täällä kuolee. Kuolema kuolema kuolema. Ei mitään lohdullista. Mut ei kyl uskottavaakaa.
En ehtiny ajaa autolla enkä päästä ravintolaan. Paitti että käytiihämme talvella siinä helvetin räkälässä, mikä sen nimi oli… Pannu! Kalliossa. Minä, Stuba ja Nötte. Kaikilla kaulahuivit ja hansikkaat, Stuballa jopa baskeri. Koitettiin taiteilijaopiskelijoilta vaikuttaa, mistähän Nötteki oli sen virttyneen villiksensä oikeen kaivanu, hemmetti, optikon poika. Mut panivat puhumaan. Koitin oikee nokkavaa olla.
”Tjaa-ah, mitä sitä ruokailisi… Oisko se sitten tuollainen lihapiirakka kahella nakilla ja tuoppi. Ja kuule, onko sulla juustoo heittää siipaletta siihi välii? No hyvä, laitas vielä se. Oijjoi, riipasee opiskelijan lompsaa, mutta melkeehä sitä on joka päivä syötävä, heh.”
Ja kaverit perkele vielä pummas multa jämii ruuasta, saatanan juutatalaiset. Stubanki isä toimitusjohtaja, mitä lie hitsauslaitteita tuo maahan. Ainoo köyhän perheen poika olin minä. Jukeboksi soi, keppana virtas ja kohta Nötte jo tsaivas pöydällä Let’s twist againia. Siin vaiheessa omistaja sano että alas sieltä taikka loppuu myynti just. Ei loppunu myynti.
Mutta nyt loppuu kaikki. Tän jälkee ei o enää mitää. Eikä tu.
Mä en… ikinä… ees naisen kanssa. Miks helvetissä mä en sillo ku se serkkutyttö sano, Anna, viime kesänä, ku saatii juoda sitä sahtiaki siellä häissä! Heinäladossa! Se oli ihan valmis, mutta enhän minä… Saatanan hullu! Idiootti!
Sillä oli pisamia. Ja se hymy. Jolla ois saanu vuoret siirtyy! Hyppyrinokka ja kaikki maailman into antaa ”se ainoasa” mulle. Eihä mulle kelvannu. Minä pyyhin sen hymyn pois, minä, sillon jo syöpänen 15-vuotias. Minä pyyhkäsin sen epäröinnilläni pois. Anteeksi kun en uskaltanut!
Missähän vaiheessa tää on tullu. Sillonko alkanu. Jotenki ehkä henkistä. Alko siitä helvetellisestä tyhmyydestä, meni solut ristiin ku vitutti niin oma tyhmyys. Tyhmyys aiheutti syövän.
Mitähän niillekki nyt kuuluu. Menevät lukion tokalle, Stuba ja Nötte. Serkku-Anna. Prinsessa Anna, kuninkaallinen profiili. Ja ne pisamat.
Ehkä halusin niin sen kaltaiseksi, että kehitin melanooman. Pisamiin niin jäin koukkuu. Ja nyt luomia itellä liikaa. Tai siis ainaki se vitun yks liikaa.
Kaikki me lähetää täält kerra, mut miks mä! Miks just mä! Tai ehkei noin. Ehkä miksen just mä.
Onkohan se muute vieläkään luopunu neitsyydestään. Mä paan sille tekstarin ja kysyn suoraa. Annaks säälipesää kuolevalle.
Hyi helvetti, ei mun äiti tällaseks mua kasvattanu. Vaan – toisenlaiseks. Kunnolliseks. Decent.
Minkä vitun takia olin aina niin kunnollinen! Etten ees nuorta kaunista tyttöö nussinu! Anna! Tule! Tule nyt, Anna! Anna, mun syntini! Anna kun likaan sut! Vielä viimeisenä työnäni!
Sattuu. Joka puolelle, mutta eniten sydämeen. Kohtei satu siihekää. Eikä mihkää. Tulee rauha.
Anteeks että itken. Anteeks että oon tyhmä. Anteeks että kuolen. Anteeks! Anna anteeks!

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Perustuu osittain tositap... eikä perustu, prkl! Tai no, ehkä hieman.
-Mikko Laiho

Annetut kommentit

Hauska ja surullinen. Tulee mieleen Menolippu Mombasaan, mut onneks ei liikaa, tässä on omaperäisyyttä. Nelosen saat tästä. Normaalisti en jaksa lukea loppuun näinkään pitkiä tuotoksia, mutta tämän pituutta ei edes huomannut. :) Tuo murre tuo elävyyttä tähän, eikä se oikeestaa haitannu, vaikka itse käytän mie-murretta. Tykkään.
Ou jea, thx Kati!
Jotenkin tässä on se todentuntu, tykkään vaikka en uskoisi että tykkäisin tällaisesta tekstistä. Tässä vaan jokin tarttuu. Ihan jees :>>
Murre on hyvä. Jännä kikka tuo et sen tytön nimi on Anna... Tykkään just tänkaltasista. Hyvä hyvä.
Mä kans vähän pelkäsin et onks tää joku menolippu mombasaan kakkonen. Mutta pidin kuitenkin tästä
Nimikikka miellyttää minuakin. Pidän myös siitä, miten joku kerrankin ei hyväksy kuolemaansa vaan oikeasti ahdistuu ja se välittyy hyvin. 4p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty