Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Osa 5

Oi, kunpa tuo ämmä lopettaisi! En jaksa enää hymyillä! Kauanko hän on puhunut? Minuutin vai viisitoista? No niin, that’s it. Nyt teen jotain. Haistakoon paska, ei mulla ole aikaa kuunnella tässä mitään matkakertomuksia, helvettiläinen. Lähden.
”Anteeksi.”
Haha! Sinne jäi keskeneräisen juttunsa kanssa! Ei selityksiä, pelkkä poistuminen; se oli argumentti! Siitäs sait, lehmä af Halzén. Täytyy jäädä ihan tähän lähelle. Hihii. Loppuihan se juttu, perkele. Siinähän loukkaannut! Isken vielä silmää. En kai nyt sentään. Iskenpäs. Noin! Hah haa, tympeä kurtistus! Siinäs kurtistelet, kurttu! Ja tuhahti vielä. On siinäkin löllyvä nimi, af Halzén. Aahv Haltseeni. Vahaa koko akka. Irvistän takaisin. Noin, hehe.
Olenkohan hiprakassa. En voi olla, pitää ajaa vielä kotiin. Hurjan hyvä olo. Ja vauhdikas.
Ja Finlandia-palkintoehdokkaan katse kierteli salissa vaanien.
Yhtäkkiä hänen silmänsä osuivat erääseen ruskeaverikköön, jolla oli varsin kauniisti, voisin jopa ilmaista ihanasti ruskettunut hipiä.
Tuijotuskisaa hieman alkuun.
Aijjai, hymy! Selvää pässinlihaa: ei tuollaisia luoda kuin valituille. Hyvin kehittynyt, uuh. Ja melko kapea vyötärö, sääli ettei jalkoja ei näy. Voin kuvitella itseni jo nuolemassa häntä. Nilkat, nilkat pitää päästä tarkistamaan… no mene jo siitä edestä läskiperse! Sirot, loistavaa! Miss brunette, teitä onnistaa tänään!
Vaatetuksesta epäilisin että kustannustoimittajaharjoittelija. On isoisten porukassa, ehkäpä jonkun avec-sukulainen. Hetkinen, tai sitten jonkun konkarin pikkuvaimo! Olkoot, häntä minä panen kohta. Tunnin, parin päästä. Aivan varmasti. Jos niin valitsen. Kun niin valitsen.
Jättäisikö verkot veteen vielä hetkiseksi? Antaisi siimaa. Ennen kelausta. Vaiko uutta matoa koukkuun. Onneksi ihmiset eivät käsitä kuinka latteita ajattelen. Kalastusvertauksia. Aapo Luhdantaustan uusi novellikokoelma ’saaliita’. Hyvästi kirjallinen työ ja palkinnot ikiajoiksi, heh.
Ei, kyllä se nyt on iskukoukku viritettävä. Toimeen siis!
Osa 1: Huomion herättäminen.
Ensin viittaan hänet sivummalle. Kulmakarvat ylös, pieni liike päällä.
Jaa, et ymmärrä - oletko vähän tyhmä? Että. Mennään. Sivummalle, pösilö. Pitääkö piirtää, helvetti. No niin! Asiaa! Come to papa! Noin.
Osa 2: Kommunikointi.
”Moi vaan, Aapo Luhdantausta, kirjailija. Ihan suoraan sanon, kuule, ei mulla ollut mitään asiaa, enkä oikein keksinyt mitään tekosyytä jolla lähestyä näiden kokkareiden ylivoimaisesti viehkointa tyttöä, joten turvauduin liskoaivoissa sijaitsevan miehisyyden ytimen, aivorungon, suoriin signaaleihin, jotka viestittivät minulle, että tuossa saattaa hyvinkin seisoskella hymyämässä minun tulevien lasteni äiti. Ja mitä lähemmäksi saavuit, sitä voimakkaammaksi tunne tuli, info pakkaantui pääkuoreeni puristaen, mylvien: Nyt! Tuossa hän on! Toimi! Itse asiassa kalloni on purskahtamaisillaan, löytyykö päänsärkylääkkeitä? Ei, se oli leikkiä, älä vaivaudu. Tähän särkyyn ei lääkkeet auta. Syvän on särki, sanoi Matalan matikka. Rosita? Oi, kuinka viehättävä nimi! Muttei vedä tuolle dynamiittihymyllesi vertoja. Ensin särjet sydämen ja sitten räjäytät jäämistön, niinkö? Kelmi! Roikale-Rosita! Mulla on sulle vain yksi ja ainoa kysymys. Ja sinä tiedät sen. Etkö? No hyvä on, kysyn sen siis sinulta.”
Osa 3: Koukku.
Nyt tarkkana. Katsele häntä hetki. Ehkä vielä ripaus järkähtämättömyyttä - annetaan yllätyksen muhia saaliissa. Kettu leikkii kuollutta, kunnes kissan uteliaisuus käy ylivoimaiseksi ja se tulee liian lähelle.
”Mitä haluat aamiaiseksi?”
Nauraa, hyvä. Kun saa naisen nauramaan, saa muutakin.
Osa 4: Kapitalisointi.
”Lähdetäänkö? Meille.”
Suoruus, ah, suoruus! Pilkettä, hyvä! Tyttö tunnistaa tosimiehen!
”Mitä? No se vain passaa, toki voin heittää äitisi kotiinsa. Sattuikin aivan matkan varrelle, sillä Munkkaan käypi ensimmäinen yhteinen taipaleemme, mikäli vaatimaton työhuoneeni kerrostalon vintillä vain kelpaa sinulle, Rositaiseni. On siellä sentään poreallas jonka päällä on kattoikkuna, joten emmeköhän pärjää. Ja jos taivas kieltää tähtiloisteensa, puhalletaan pilvet kuun edestä ja tehdään tunnelmallinen ex tempore –piknik samppanjan ja shaalien kanssa Munkkiniemen rantaan? Okei, hae hänet, odotan tässä. Hektinen hetkinen -  mikä sinun sukunimesi muuten on?”

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Ehe hee.
-Mikko Laiho

Annetut kommentit

Taas elävästi ja hienosti kirjoitettu. Herätti ajatuksia. Tukee strereotyyppistä näkemystä miehestä, eikä sinällään sisällä mitään uutta. Välillä olisi ehkä piristävääkin lukea erilaisista miehistä, vai olenko vain kuvitellut sellaisten olemassaolon? :D
Joo, tää hahmoha on tällane degeneroitunu pönde, joka kuvittelee issestää liikoi.
ja hei, kyllä meitä/niitä erilaisiakin miehiä löytyy. ;D
Hah haa, hyvä loppu. Tasa-arvointoilijaa järkyttää tällanen teksti, ja toivon tosiaan et kyseessä on stereotyyppinen kärjistys.
hyvin eläväistä tekstiä. pidän kyllä
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty