Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kuolevassa puussa

Riiputan näitä sanoja tässä
kuolevassa puussa.
Kohta ne putovat ja
te joudutte ne haravoimaan.


-Markku Laitinen

Annetut kommentit

Tässä on aivan upea ajatus. Tulevat mieleeni punakylkirastaat, jotka kevätmuutollaan matoja etsivät nakellen edelliskesän lehtiä sinne sun tänne. Sanakasaa voi olla varsin kiintoisaa pelmuutella.
Tässä on mielestäni kuolevan viimeinen toivomus tai kuiskaus. Aika hyvin runoiltu Markku..
tämä toimii, pysähdyin ihastelemaan. mielenkiintoinen oivallus. 5p
Aluksi tulee mieleen vanhuus ja rappio. Kyynikko ehkä voisi pitää runoa kuvauksena koko elämästä. Mutta kyllä, viimeisen jälkipyykin pesevät aina muut.
On mainio. Itse en ihan edeltäviin tulkintoihin toistaiseksi tukeudu. Tarvitsen vielä tovin analyysia ennen kuin arvaan raotella sanaista arkkuani enempätä.


Ajatuksesta plussaa, olen tässä myös jotain kohtalonomaista näkevinäni. 4p.
Tämä on kerrassaan loistava!
Näistä metafiktivisyyteen perustuvista rinnastuksista on runot isommatkin tehty.

Se joka puhuu, vähintäänkin näennäisen lakonisesti, on ehkä hieman surumielinen tai jopa katkera. Puhuja antaa muille tehtäviä ja tuo esiin sanoja kannattelevan organismin kuoleman. Puhuteltevien saamat tehtävät ovat joko epäjärjestystä
aiheuttavien sanojan siivoamista, tai sitten kallisarvoisten hedelmien poimimista ennen kuin ne hukkuvat tai pilaantuvat.

(Tämä kertoo nyt enemmän minusta lukijana kuin runosta mutta minulla on joskus sellainen olo aukeaa lukiessa että sitä koettaa romanttisesti haravoida jotain helmiä jumalanhylkäämästä virtuaalikaatopaikasta, joka on täynnä draamailevia pikkunarsisteja. Ei siis liity mitenkään tähän runoseen mutta tämä runo antoi kauniin asun halpamaisille ajatuksilleni.)

En mä oikein tiedä. Ollakseen universaali ja lyhyt, runon täytyy tehdä aika paljon. Lähelle tämä ainakin pääsee. Mutta silti ajatukset koko ajan kulkee kohti jotain piikittelyä ja tiettyä tilannetta johon tämä liittyy. 3p.
Edellisen vastaajan kommentin pointti oli kiinnostava ja ymmärrettävä, mutta itse olen eri linjoilla katkeruudesta. Ja jos väite olisikin totta, entä sitten? Miten puhujan mielentila vaikuttaa sanotun (totuus)arvoon tai sanomaan ylipäätään? Totuus - siinä missä valhekin - voi tulla kenen tahansa suusta ja minkälaisesta mielestä ja mielentilasta tahansa, estetiikka on asia erikseen.
Kuolleen runoilijan tuotannon kokoaminen onkin mielenkiintoinen tehtävä varsinkin näin internet-aikana. Haravoida ja saada haraviinsa, mitä hän koko elämänsä halusi meille sanoa. Tykkään tästä.
Luopuminen on tässä tosi vahva.
Syyllistämistä tässä ei ole.
Tässä on niinku kokoelämä.
5p
Näitä "sanoja" on erittäin antoisaa "haravoida"! Taas muutamassa sanassa paljon asiaa ja moniulotteisuutta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.17 (18 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty