Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

2.

Iltakävelyllä osun
yksinäisen pajun jälkiin

sekin on kulkenut joelle
unohtaakseen ikävänsä

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Jonna Ruuska

Annetut kommentit

Puut rinnastuvat näissä mukavasti ihmisiin. Ikävä ja raskaana riippuva pää. Joella ei tiedä, kuka liikkuu ja kuka on paikallaan: joki vai sen ranta. Einsteinillahan on siitä ihan omat huomionsa. Siispä on ihan yhtä oikein katsoa, että paju on se joka liikkuu. Kenties joki pysyykin universumissa koko ajan paikallaan :)
Kaunis runo tämäkin.
On kyllä harvinaista tekstiä, tällainen uudenomainen vie lukijan mukanaan. Hyvä Jonna.
Kiitos paljon. Ja Harri: totta :)
Samaa tunnelmaa kuin ekassa. Ikäväkin on hetkestä toiseen liukumista, ensimmäinen hetki on vaikein.
Kiitos :)
Tyylikäs runo, taidokasta kerrontaa.
Kaunis runo, pidän paljon.
Oikeastaan samat tuumailut kuin edellisen runon suhteen. 4.pistettä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (15 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty