Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Oletko katsonut itseäsi ?

Syyskuun kahdestoista päivä kello neljätoista kaksikymmentä, istut ikkunan syvennyksessä, Kaivopuiston kupeessa.
Tietämättäsi piirrän sinut hitain vedoin mieleni kankaalle.

Kaulasi kupari hohtaa päivänvalossa, katseesi yhä viaton, kissanpoika
yöt silmiesi alla, elämänjuonteet, hymykuoppa leuassasi.

Kaikki sinussa tallella kuin valokuvat hopea-albumeissa
En muuttaisi piirrettäkään.

Astut salattuihin huoneisiin, ylväänä kuin kuu, vain saranat välkehtivät hiljaa varjoissasi.
Pääsi kumarassakin näen auringontähtiä ja magenttaa valmiina heräämään, nousemaan, syttymään kuin uni luumupuihin.

Korjaat kiireettömästi hiussuortuvaa otsaltasi, kallionseinämät ja merenpohjanpeili minussa vaihtavat paikkaa.

Kunpa viimein näkisit.

Ja kysyn itseltäni samaa.


-Meri-Hannele Palmi

Annetut kommentit

Runo kuin maalaus, josta syntyy kaunis taulu. Ihastumisen (rakastumisen)jäljet piirtyvät näkyviin. Kielikuvien ja mielikuvien yhdistelmä toimii ja sanat ovat hyvin valikoituja.
Käytät kauniita sanoja, joista syntyy vielä kauniimpi kuva. Yksipuolista rakkautta, mutta vailla epätoivoa, luulen.
Kiitos kauniista vastaanotosta sivustolle ! On hyvin mielenkiintoista kuulla, miten lukija tulkisee tekstiä, kiitos paljon näkökulmistanne! Ydinideani ei ehkä ihan vielä välity tästä versiosta. Siinäpä hyvä syy harjoitella ja tehdä seuraava versio samasta aiheesta :-)
Minusta kaunista ja toimivaa tekstiä erittäin hyvin alusta melkein loppuun asti. Kaksi viimeistä säkeistöä ei tunnu hyvältä, muuten en osaa sitä sanoa.
Kiitos paljon Annariitta! Tarkoititko kahta viimeistä riviä ? Mielenkiintoinen havainto ja tuntuma. Ne rivit on tarkoitettu tekstin pureskeltavaksi osuudeksi. Avautuvat ehkä vasta muutaman lukukerran jälkeen :-)
Kahden erilaisen runon kohtaus. Tärkeimmän kysymyksen löytäminen toisesta on tässä kauniisti kuvattu. Sanat löytävät erikoisetkin paikkansa arkailematta ja yllättävät hymyillen (vaikka mielessä maalaaminen tuntuikin aluksi kovin kuluneelta).
Kiitos paljon Ossi sanoistasi! Taisit löytää juuri ydinideani runosta. Tuntuu hyvältä !! :-) Heh, Kiitos rehellisestä palautteesta. Eräs runoilija sanoi kerran, että runo saattaa kestää pari klisettä. Toivotaan näin ;-)
Tarkoitin. Olen lukenut runon monesti, eikä se silti aukea lopun osalta, niin kuin toivoisin. Ymmärrän, mistä on kyse, mutta loppu ei silti vaan tunnu toimivalta, tai siinä tökkii jokin.
Hmmm, Kiitos. Rakentava kritiikki on aina tervetullutta. Onko sulla jotain ideaa, miten itse tekisit sen eri tavalla ? :-)
Kahden toisilleen tärkeän ihmisen kohtaamisen aiheuttaman epävarmuuden hienostunut kuvaus.
Kiitos Hannu, olipas hienosti ilmaistu ja tulkittu ! :-)
En osaa sanoa mitä minä tekisin, mutta jotakin toisin lopulle tai saattaisin jopa jättää kaksi viimeistä riviä kokonaan pois. Kuvaat siihen asti niin kauniisti miestä ja sitten tekstistä tulee kliseinen/ei tunnelmaan sopiva. Olen huono antamaan palautetta, ja kaikki sanomiseni perustuvat puhtaasti runojen herättämään tunteeseen, ei "tietoon".
Persoonallinen tyyli inulle tässä, Sillanpään kanssa näen itsekin, että tässä on kohtaaminen. Taidokkaasti kirjoitettu se ja hyvin mielenkiintoinen dialogityyli. Kauniita kuvia ja hyvä runo.
Kiitos paljon Harri! Sanasi rohkaisevat, erityisesti tänään ! :-)
Stalkkausta :) Visuaalisuudesta pidän.
Heh, niin voihan tuon tosiaan sellaiseksikin tulkita, hui! ;-) Kiitos kommentistasi ja uudesta näkökulmasta, Harri :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty