Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Vaaleanpunaisen loimulohen loikka

Heräsin aamulla harvinaisen varhain. Niin aikaisin, että sakea sumu peitti vielä suurimman osan Metkamutkan metsää. Ketään muuta ei ollut vielä hereillä paitsi veikeäsilmäinen lepakkokoira Lirmu, joka malttamattomana heilutti kippuraista häntäänsä. Astuin varovasti huurteiseen aamuntihkuun, joka kylmäsi kelmeästi varpaiden väleissä. Metsän sammalmeri oli täynnä mustikka-aaltoja, joiden laineilla surffaili pikkuisten ötököiden armeija. Katselin häikäisevää auringonnousua, joka loi tuhansia timantteja joen pintaveteen ja hengittelin hetken kosteaa ja raikasta ilmaa. Olin varma, että tänään viimeinkin saisin kiinni joessa piileksivän vaaleanpunaisen jättilohen, josta riittäisi talven yli suunnattoman hyvää loimulohta sienimuhennoksen kylkeen. Sidoin päättäväisesti korvani pään päälle ja lähdin joelle.

Minun isäni oli Metkamutkan metsän sienikuningas. Kukaan ei tiennyt sienistä niin paljon kuin hän eikä kukaan osannut taiteilla niistä yhtä herkullista muhennosta kuin minun äitini. Olin heittänyt sudenkorennonsiipiperhoani jo useita kertoja, kun muu väki heräsi. Saalista ei tälläkään kertaa tullut, mutta iloinen rupattelu pesupaikalta sai minut unohtamaan tappioni ja lähdin Lirmun perässä hyörimään muiden joukkoon. Isä pesi lauleskellen lasten korvantaukset ja äiti kampasi naureskellen hännäntupsut. Sitten kaikki nostivat mahlakuppinsa huulilleen ja ryystivät päivän alkaneeksi.

Pitkän metsäretken jälkeen nuotiopaikan sivupöydälle kohosi keko kaikenlaisia sieniä, joita lapset siivosivat hännäntupsuillaan. Isä sytytti tulta nuotioon ja näytti jokseenkin salaperäiseltä sinertävien savukiehkuroiden lomasta. Äiti loi isään merkityksellisiä katseita ja kantoi leipäskoria ja mahlakannua suurelle pihapöydälle. Pienet vatsat kurnivat kilpaa sammakoiden kanssa, joten pöytä oli salamana katettu. Isä liukeni vaivihkaa paikalta ja kun hän hetken kuluttua tuli takaisin, me kaikki olimme ällistyksestä sanattomat.

Isä kantoi jättimäistä vaaleanpunaista lohta suurella kaarnatarjottimellaan, jonka oli valmistanut lohen varalle jo vuosia sitten. Isä sanoi mitelleensä jättilohen kanssa koko yön, mutta lupasi kertoa tarinan juurta jaksaen, kunhan olisimme saaneet ensin päivällisen valmiiksi. Äiti vaahdotti kermaa vahvoin rantein niin, että sitä satoi kaikkien riemuksi lasten päälle. Sillä aikaa sipulit ja sienet paistuivat muurikalla voissa ja tuoksuivat taivaalliselta. Sitten oli lettujen vuoro ja hetkisen perästä istuimme koko kööri suuren pöydän ympärillä kuuntelemassa maailman suurimman lohen kesytyskertomusta. Välillä hämmästyksestä ammollaan oleviin suihin katosi lumpeenlehdille annosteltua kuningattaren sienimuhennosta ja kuninkaallista loimulohta, jonka pehmeää makua ei voinut sanoin kuvailla. Kun masukuvut olivat jo pinkeinä, mussuttelimme taikinaryttyisiä muurinpohjalettuja, joista kaikkein ryttyisimmät palat sai iloissaan hyppelehtivä Lirmu.  

Mansikkahilloiset nauruhuulet maiskuttelivat vieläkin, kun suuri oranssinen täysikuu valtasi taivaan. Silloin nuotiolta kohosi iltalauluja joikuvien Metkamutkan asukkaiden väriseviä tummia varjoja ja hehkuvat tulikärpäset tanssahtelivat tahdissa joen yli muodostuneella hopeapolulla.  Niin alkoi korvissa inisevä kesäyö ja syvimmässä unessani valtaisa vaaleanpunainen loimulohi loikkasi tuhahdellen takaisin jokeen.


-Katriina Uski

Annetut kommentit

Voe pojat ku tuli nälkä tätä lukiessa! Oliko nämä otukset jäniksiä, kun niillä oli hännät ja jossain vaiheessa sidottiin korvat? Aika herkullista, elävää tekstiä ja hauskaakin. Ihan kävisi lasten kirjasta ihanien kuvien kera vai onko jo tehty? (:
Kiitos mukavasta matkasta ja ateriasta, joka olikin katettu kauniisti. Satukirjaan valmista tekstiä.
Hm kuka sen lohi/taimenen sitten sai?
Ei kukaan!
Parempi nimi olisi ollut vaikka "metsä sienen loikka"
Todella upea mielikuvitusta ruokkiva satu tämä. Eräs parhaimpia tekstejä mitä olen täältä aukeasta lukenut. 5p
Kiitos kommenteistanne :)
Tässä lienee (ilmeisesti) peikkoperheen isä kyllästynyt ikuiseen odotukseen ja kipaissut Citymarketin kalatiskillä :D
Hah, juurikin näin Harri :)
Herkullinen otsikko. Tekstikin on melko maukasta proosaa. 4p
Oivaltavia ja mielikuvituksellisia kuvia tässä, kaikki korvien sitomiset ja hännillä harjaamiset :) Olisin niin mielelläni kuullut isän rehentelevän tarinan lohesta tuohon loppuun!
Kiitän.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty