Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Aikani täällä

Lapsuudessani en ollut lapsi
vaikka joinakin
aurinkoisina kesäpäivinä
koetin teeskennellä niin

Nuoruudessani en ollut nuori
vaikka usein humalluinkin
niistä kauniista, kivuliaista
hetkistä joiden
merkityksettömyydestä
olin silloinkin tietoinen

Ja kun kasvoin aikuiseksi
en ollut aikuinen vaikka
opin puhumaan hiljempaa,
hymyilemään oikeassa kohtaa
ja pelkäämään kuolemaa

Ja kun kuolen,
olin vanha tai nuori
en lapsuuteni kesäpäivistä ole
vanhentunut päivääkään


-Susanna Olkinuora

Annetut kommentit

Ajatus Elocution makuun. Kauniisti ja ymmärrettävässä muodossa. Susanna, voisinpa näyttää sinulle kaiken tämän kauneuden ja sinä taas kätkeä minulta rumuuden.
Melkoinen opinahjo se on tämä elonkoulu.
Toimii
Todella kaunis ja realistinenkin runo.
"hymyilemään oikeassa kohtaa" -- tuo on vielä oppimati ja paljon toki muutakin. Hieno runo kuitenkin. Taidokas ja tyylikäs!
Itsetutkiskelun tuloksellisuus = runo, jossa identiteetti ei ole koskaan iän mukaisella tasolla. Hienosti kuvailtu ja laadittu elämänkokemus - runo.
Luulin ja luulen, että meitä on monta, joilla on tämä tunne. Itse en ole kasvanut aikuiseksi enkä edes isoksi.
Hyvä runo, hyvää kieltä ja monen kohdalla varmaan aika realistinen teksti.
Onpa kyllä viisas teksti. Tuntuu kyllä tutulta minullekin. 4 pistettä.
Biologinen ikä ei aina tunnu omalta, tässä runossa ei milloinkaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.08 (13 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty