Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Viihdyttäjä

Tähän aikaan vuodesta, kun yöt ovat valoisat ja kirpeän viileät, haluan usein istua tässä kadunkulmassa ja katsella ohikulkevaa liikennettä - noita kiireettömiä ihmisiä, jotka mitä todennäköisimmin kävelevät siellä vailla päämäärää kuin mielettömät. Nyt katu on melko hiljainen. Kuuluu vain hajanaisia askelten ääniä, ja silloin tällöin joku huutaa jollekulle jotakin tyhjänpäiväistä.

Vanha mies laahustaa raskaasti minua kohti. Kumarassa, pää painuksissa hän vaeltaa, suuntanaan vain poispäin sieltä mistä on tulossa. Ihmettelisinpä suuresti jos vanhus nyt heittäisi keppinsä ilmaan, päästäisi suustaan kimeän huudon ja alkaisi heitellä kärrynpyöriä edessäni. Paikalle kokoontuisi suuri joukko ihmisiä, ja kaikki alkaisivat huudella hänelle kannustuksiaan ja heittelisivät miehen jalkoihin ruusunlehtiä. Sitten he kierrättäisivät hattua väkijoukossa ja keräisivät hänelle rahaa. Vanhus lisäisi tahtia ja alkaisi laulaa käheästi, niin käheästi kuin vanhat ihmiset yleensäkään voivat laulaa. Vähitellen hulina rauhoittuisi ja väkijoukko hajaantuisi kukin tahoilleen, tyytyväisenä näkemäänsä. Vanhus keräisi ympäriinsä lennelleet tavaransa, poimisi puolitäyden hatun ja laittaisi rahat taskuunsa. Tämän tehtyään hän muina miehinä jatkaisi matkaansa.

Katukuva olisi näin saanut piristystä ja onnettomat ihmiset iloisen mielen. Itse olisin nähnyt tuon kaiken aitiopaikalta, ilman edessä kurottelevia käsiä. Esitys olisi alkujaan ollut vain minulle tarkoitettu, mutta en tietenkään olisi pahoillani siitä, että se viihdytti muitakin. Unohtaa ei kuitenkaan sopisi sitä seikkaa että juuri omalla kohdallani vanhus aloitti tuon tanssin. Yöllinen retki olisi saanut oikeutuksensa. Niinpä olisin vapaa palaamaan asunnolleni, puhtain mielin ja kevein askelin.

Koska mitään tämänkaltaista ei tapahtunut, joudun siis yhäti hämärtyvässä yössä istumaan edelleen, kuka tietää miten kauan, vain odottaakseni jotain - mitä tahansa. Ja kun kuulen etääntyvien askelten ääntä, nostan pääni haaveitteni pohjattomasta sammiosta ja huomaan vanhuksen jo kadonneen seuraavan kadunkulman taakse. Ehkä siellä juuri tällä hetkellä onkin menossa tuo hilpeä näytös... mutta en voi lähteä paikaltani. Tämä paikka kuuluu minulle ja minun kuuluu odottaa tässä.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Ismo Toivonen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty