Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Tietämisen pelko

Aamu sarastaa. Auringon ensisäteet heijastuvat ikkunalaudasta. Kirkas valo pakottaa minut peittämään kasvoni. Yritän kohottaa kättäni, mutta huomaan sen olevan mahdotonta. Minulla ei ole sitä. Verestä punertunut paitani, sen jäljellä olevat riekaleet, roikkuvat laahaten lattiaa. En tunne kipua, vaikka näen omin silmin irti repeytyneen käteni jäännökset, jotka hervottomina roikkuvat olkapäästäni. Ihoni on veren ja hiekan peitossa, ja vaikka pystyn hämärässä tuskin näkemään omia varpaitani, voin aistia niistä lähtevän mädän lemun, joka voimistuu koko ajan, mitä enemmän toivun aikujärkytyksestäni. Tiedän, etten voi kauaa välttää oksentamista, mutten aio nousta lattialta, sillä siihen olen aivan liian lamaantunut. Jalkani ovat kunnossa, jollei toisen reiteni lihoista arvokkaasti ulos törröttävää reisiluuta huomioi. Sellaiset asiat ovat kuitenkin tällä hetkellä toisarvoisia. Itselleni tärkeintä olisi nyt saada tietää mitä, Jumalan nimeen, minulle on tapahtunut.

Jos pystyisin muistamaan milloin tämä kaikki on tapahtunut voisin olla huomattavasti helpottuneempi. Silloin minun ei tarvitsisi hokea itselleni tämän kaiken olevan vain pahaa painajaisunta.

Yksikään ihminen ei voi käsittää, miltä tuntuu löytää itsensä aamun valjetessa oman talonsa kellarista täysin raadeltuna, istumasta oman hyytyneen verensä muodostamassa lammikossa. Ensimmäinen reaktio on syvenevä inho omaa ruumistaan kohtaan. Inho, joka johtuu tämän kammottavan lihan ja veren sekavan massan näkemisestä, ja kauhun vääjäämättömästä hyökkäyksestä ihmismieltä vastaan. Kukaan eikä mikään voi käsittää sitä, sillä se ylittää kaikki maallisen tajunnan rajat.

Joku tai jokin on hyökännyt minua vastaan. Se on aivan varmaa. Syytä en tiedä. En myöskään tajua sitä, miksen tunne kipua, joka olisi varmasti sanoinkuvaamaton ajatellen kehoni irvokasta asiantilaa. Olisin jopa onnellinen jos kykenisin tuntemaan tuskaa, sillä nyt kaikki on aivan liian normaalia, epäinhimillisen normaalia. Tietämisen pelko on ainoa asia, joka saa minut edes hetkeksi harkitsemaan tämän kaiken lopettamista - elämän jättämistä. Ei, olen utelias ja haluan tietää.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Ismo Toivonen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty