Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Talvihetki

Vain harvoin tunnen tällaista riemua keskellä pimeintä sydäntalvea. Heitän eilen satanutta pakkaslunta ilmaan ja katselen, kun hiutaleet leijuvat takaisin maahan. Hämärä heittää huntunsa valkeaan lumeen, ja hanki kiiltelee kaukaisten katulamppujen loisteessa. Avaruuden syvä pimeä ei näy harsoisten pilvien läpi, mutta pystyn silti aistimaan sen läsnäolon kirpeästä, kolkosta pakkasilmasta. Katseeni lepää kumpuilevassa hangessa, jonka käsin kosketeltava rauhallisuus ja lempeys pyytää minua luokseen. Kävelen ohi suuren, kuuran koristaman pihlajan, joka on jättänyt marjansa lumen peittämille oksilleen. Ilta on silkkiä, kultaa ja hopeaa.

Lumen narina kengän pohjassa on ainoa ääni ympärilläni. Pysähdyn ja annan katseeni vaeltaa tässä tummassa maisemassa, metsän varjossa kuulakkaa tähtitaivasta vasten. Hiljaisuus puhuttelee. Hento tuulenvire vastaa hiljaa. Nostan katseeni taivaalle ja katselen hengitykseni höyryä. Tumma metsä kuuntelee kaukaisuudessa, pellon laidalla. Se on jo vanha. Se odottaa, kuten kai minäkin.

Heittäydyn selälleni pehmeään lumeen ja se kietoo minut hellyyteen. Katson taivaalle ja näen unta.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Alunperin vuosikausia sitten kirjoitettu saman niminen teos on uusittu kokonaan 12.11.2004, koska en ollut tyytyväinen alkuperäisteoksen välittämään tunnelmaan. Tämä on siis kokoelman ainoa uusi työ.
-Ismo Toivonen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty