Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Alussa

Vesi keinuttaa poijua,
lip lap, lip lap.
Tarkkaan jos kuuntelee se soi.
Didel, ding, didel ding.
Se on totta ja viisaiden filosofiaa.
  Kaislikossa havisee,
       se ihmeellistä on kieltä.

Vesi liplattaa, keinuvaa poijua vasten.
Kävelin veden kujannetta
liu´uin lähtevien laivojen rannoille.

Kuulin aavan selän, kallioiden murinan,
havinan rantakoivikossa,
   ääretön siunasi mahdollisuuden,
       sen avoimesta sylistä.

Synnyin kivulla
           mutta nopeasti,
sen sijaan kasvoin hitaasti
        olin aina keskeneräinen.
Vieläkin tärisen syntymää,
        vieläkin vapisen elämää,
aistin kuolemaa
       ja tunnen
         kukaan tuskatta
              ei elon läpi käy.


-Hannu Sillanpää

Annetut kommentit

Hienoja kielikuvia.Tunnen hengenheimolaisuutta tämän runon kanssa.4p
Pidin monista näistä kielikuvista. Sielukas sisältö.
Tässä kuulee selvästi liplatuksen ja tulee tunne kuin istuisi itse laiturilla. Runo loppuu väkevästi.
Kysymyksessä on aisteihin vetoava ja herkkä runo. Oikein hyvä.
Hieno ja taidokas kuvaus ihmiselosta. Pojoja 4.olit ajatellut,mitä kirjoitat ja runosi tavoittaa lukijan jättäen sopivasti tilaa mielikuville.
Jos tämän lausuisi ääneen joku oikein osaava, tulisi varmasti itku.
Kukapa ei tähän samaistuisi. Kasvukipuja ja elämisen, olemisen tunnetta.
Kiitos kommenteistanne.
Jättäisin tuon viimeisen säkeistön melkein pois. Puhutteleva runo. Alku on erittäin mukaansatempaava ja sykkivä.
Minäkin jättäisin viimeisen, mutta myöskin ensimmäisen, säkeistön pois. Ensimmäinen on jollakin tavalla tökerö, soinnin sanoiksi pukeminen ja filosofia ja sanajärjestykset ovat hieman hölmöt, sillä tavalla etten ymmärrä miksi.

Toinen, ilman ensimmäistä riviä, ja kolmas ovat mielestäni onnistuneita. Ajattelen, että nuo menneessä aikamuodossa kirjoitetut rivit avaavat jotain ihmeellistä ja ovat itsenäisesti kauniita:

Kävelin veden kujannetta
liu´uin lähtevien laivojen rannoille.

Kuulin aavan selän, kallioiden murinan,
havinan rantakoivikossa,
ääretön siunasi mahdollisuuden,
sen avoimesta sylistä.



Runon muu teksti ei yletä lähellekään tätä.

Kiitos hyvästä kommentista. Hienoa että tulee erilaista palautetta. On tylsää selittää omaa tekstiä,mutta käytän syntymää symbolina siten, mitä tapahtuu mielessä kun inspiraatio tai flow on päällä. En ilmeisesti ollut siinä täysin onnistunut. Jokatapauksessa kaikki palaute on tervetullutta. Itse ajattelin ensin ottaa viimeisen säkeistön omaksi runokseen.
Upea rytmi. Elämän maku ja todellisuus. Jäi tunne, että tässä ei ole mitään liikaa. Eikä suinkaan liian vähän! Hyvä.
Olen kiitollinen kaikille kommenteista. Kiitos.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.73 (15 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty